Agility

Yleistä
Historia
Esteet
Kilpaileminen
Agility perhosten kanssa

Yleistä:

Agility on lajina vauhdikas, mukaansatempaava sekä vaativa koiraurheilulaji. Lajin huipulle pääseminen vaatii paljon sekä koiralta, että ohjaajalta. Kuntoa on ylläpidettävä, yhteistyön on toimittava ja ohjaajan sekä koiran on luettava toinen toistaan. Tästä huolimatta laji sopii jokaiselle kokoon ja näköön katsomatta. Laji on parhaimmillaan mahtavaa virikettä, joka innostaa sekä ohjaajaa, että varsinkin koiraa. Vaikka harrastustasolla kunnon ei tarvitse olla niin huipussa kuin kilpailevilla koirakoilla, täytyy muistaa että varsinkin raskaammilla roduilla laji rasittaa selkää, joten on suotavaa että peruskunto on kohdillaan.

Agility antaa enemmän, kuin voisi kuvitella. Sen lisäksi, että se on mahtavaa yhteistä aikaa ohjaajan sekä koiran välillä, siellä tapaa myös muita lajiin hurahtaneita. Agilityssä on tarkoituksena suorittaa erilaisista esteistä koostuva rata mahdollisimman vauhdikkaasti sekä virheettömästi. Radan aikana ohjaaja ohjaa koiraansa esteille kehon kielellä sekä äänellä. Lajissa ei riitä, että koira oppii esteet, vaan on myös opittava ohjaamaan koiraansa, joka tekeekin lajista vaativan.

Historia:

Historia juontaa juurensa 70-luvun Englantiin, jossa se toimi väliaikaohjelmana hevosten esteratsastuskilpailuissa. Suomeen laji ajautui 1986, jolloin sen ensiesiintyminen tapahtui Helsingin messukeskuksessa. Tästä kolmen vuoden jälkeen järjestettiin ensimmäiset viralliset agilitykilpailut Suomessa. Lajin nousu lähti kovaan nousuun vuonna 2000, jolloin Suomessa järjestettiin agilityn mm-kilpailut. Nykyään laji onkin jo melkein jokaisen koiraharrastajan huulilla.

Esteet:

Agilityssä esteet jaetaan kontaktiesteisiin, hyppyesteisiin, avotunneleihin, umpitunneleihin sekä muihin esteisiin. Koiran on osattava kaikki nämä, jos aikoo aloittaa kilpailemisen. Yleisimpiä radalla ovat hyppyesteet. Niihin kuuluvat aita, muuri, pituus sekä rengas. Näillä koira hyppää sekä korkeutta, kuten myös pituuttakin. Korkeudet ja pituusesteen pituus vaihtelevat koiran kokoluokan mukaan. Kontaktiesteet ovat kiivettäviä esteitä, joilla koiran on osuttava molemmissa päissä oleviin nk. kontaktipintoihin. Kontaktiesteisiin kuuluu puomi, a-este sekä keinu. Toisille, useimmiten nopeille koirille kontaktit teettävät ongelmaa, kun kiire olisi radalla eteenpäin. Ohjaajan on siis huolehdittava heti alusta asti koiran opettamisesta kontakteilla. Kontaktipinnat on hyvä opettaa sen takia heti alussa oikein, ettei koira pääse satuttamaan itseään hyppimällä liian korkealta ja vauhdilla alas. Tunneleita on avo- ja umpitunneli eli putki ja pussi. Koira menee kuten arvata saattaa näistä esteistä läpi. Tunneleista usein muodostuukin monen koiran lempiesteitä. Muita esteitä ovat pöytä ja pujottelu. Pujottelussa koiran on tarkoitus pujotella 12 keppiä niin, että ensimmäinen keppi jää koiran vasemmalle puolelle. Jos koira on nopea pujottelulla, säästää monia sekunteja kilpailussa. Pujottelu onkin ehkä yksi vaikeimmista esteistä opettaa. Pöydällä koira ohjataan tason päälle missä sen kuuluu olla 5 sekuntia.

Kilpaileminen:

Agilityssä kilpaileminen on hienoa, tunnelma on korkealla ja adrenaliini sykkii sekä koiralla kuin omistajallakin. Jännitystä lajissa tuo se, että periaatteessa kuka tahansa voi olla voittaja ja voittajasuosikkikin saattaa saada tuloksekseen hylätyn. Kilpailuissa koirat jaetaan kolmeen kokoluokkaan, joita on mini, midi sekä maxi. Mineihin kuuluvat kaikki koirat joiden säkä on alle 35cm. Minejä ovat mm. papillon, phaléne ja kääpiöpinseri. Mideihin kuuluvat kaikki koirat joiden säkä on 35cm-42.99cm. Näihin lukeutuvat mm. shetlanninlammaskoira, keskikokoinen villakoira ja borderterrieri. Maxeissa kilpailevat kaikki yli 43cm koirat, joita on mm. belgianpaimenkoira, bordercollie sekä suursnautseri. Tosin täytyy muistaa esimerkkirotujen kohdalla, että on myös rotuunsa nähden pienempiä sekä suurempia yksilöitä, joten esim. shelttejä näkee usein mineissä kuten myös borderterriereitäkin.

Kilpailuissa eteneminen tapahtuu tasoluokissa. Kilpaileminen aloitetaan yleensä epävirallisessa luokassa, mölleissä. Mölleihin lukeutuvat kaikki kilpailemattomat koirakot. Kilpailemisen virallisissa luokissa voi aloittaa kun itsestä siltä tuntuu, koiran on kuitenkin oltava yli 18kk, tunnistusmerkitty sekä rokotettu. Ensimmäisestä ("ykkösistä") kilpailuluokasta voi nousta toiseen ("kakkosiin") kun saa kolme nollatulosta (max 0,99), joka tarkoittaa sitä että suorittaa kolme rataa virheettömästi ja ihanneaikaan. Kakkosluokasta kolmoseen koirakko nousee kun saa kolme nollatulosta ja sijoittuu kolmen parhaan joukkoon. Kolmosluokassa koirasta voi tulla agilityvalio kolmen nollavoiton jälkeen.

Itse kilpailuissa ohjaajalla on ennen suoritusta viisi minuuttia aikaa tutustua rataan ilman koiraa. Tässä vaiheessa ohjaaja käy läpi miten pyrkii ohjaamaan koiransa radan läpi mahdollisimman vauhdikkaasti ja vieläpä ilman virheitä. Kun oma suoritusvuoro tulee, tulee makupalat ja lelut jättää radan ulkopuolelle ja ohjata koiraansa vartalon kielellä. Kilpailupäivän aikana pystyy seurailemaan muiden suorituksia ja ottamaan ehkä myös vinkkejä toisilta ohjauksessa. Sen lisäksi, että agilityssä kilpaileminen on mielenkiintoista, niin muiden seuraaminen on myöskin. Radalla onnistuminen on niin monesta eri asiasta kiinni, sillä koiran kanssa kaikki ei aina toimi niin kuin on suunnitellut.

Agility perhosten kanssa:

Sen lisäksi, että perhoskoirat ovat elegantteja, näyttäviä, näyttelykehien tähtiä ja perheen pieniä prinssejä ja prinsessoja, ne ovat myös mitä parhain rotu agilityyn. Perhoskoiralla on kaikki agilityssä vaadittavat ominaisuudet; ketteryys, älykkyys ja miellyttämisenhalu, vauhtia unohtamatta. Esteiden oppiminen käy hetkessä, kunhan vaan saa kömpelöt ja hitaat omistajat pysymään pienen vauhtihyrrän perässä. Ohjaajan on hyvä opetella heti alkuun ohjaamaan koiraa koiralle sopivalla tavalla. Usea perhonen innostuu leikin timmellykseen ja retuuttamisleikkeihin, joten tämä on hyvä tapa aktivoida koiraa ja saada oikea vireystila päälle. Jos koira ei innostu leluista niin ohjaajan on hyvä unohtaa vinkuankat ja rätit kotiin ja ottaa taskuihinsa mukaan erittäin herkullisia herkkuja kuten lihapullia, joita ei sitten anna missään muualla kuin vain reeneissä.

Perhoskoiria löytyy monenmoisia, jos jakaa ne oikein jyrkästi niin saadaan kahta tyyppiä. On erittäin rauhallisia perhosia, jotka eivät turhia hötkyile asioiden perään, jotka kuuluvat normaalisti nameilla koulutettaviin. Yleisesti nämä perhoset ovat hyviä ohjata radalla kun ne eivät pyri säätämään kuten toisen tyypin perhoset. Nämä toisen tyypin perhoset ovat taas sitkeitä rämäpäitä, joilla ääni kuuluu ja kokoajan täytyisi olla tekemässä jotain. Näille säätäjille sopii hyvin lelun kanssa opettaminen sillä useimmiten nämä ovat kovinkin repimisviettisiä. Tämäntyyppistä koiraa saattaa olla vaikeampi ohjata, mutta vauhti on sitten taas useammin nopeampi kuin rauhallisemmalla perhosella. Kumpikin ovat siis omalla tavalla hyviä. Toki löytyy myös välimuotoja, mutta useimmiten omalle kohdalle sattuneet perhoset ovat olleet joko tai koiria. Molemmilla on samat mahdollisuudet pärjätä. Siinä missä rauhallinen koira tekee varmaa rataa, saattaa nopeampi koira hötkyillä ja tehdä useita virheitä. Jos kaikki osuu nopealla koiralla kohdilleen, niin meno on hienoa katsottavaa.

Perhoskoirat lukeutuvat useimmiten minikoiriin, mutta pienestä koostaan huolimatta, kannattaa heti alkuun kiinnittää huomiota kontaktiesteillä. Vauhtia riittää sen verran paljon, että usein kontaktit jäävät huomioimatta "ovathan perhoset niin pieniä, että tuskin niillä ongelmia näissä tulee". Lopputulos on se, että joutuu opettamaan koiralle kontaktit alusta asti uudestaan. Hyvä pohjatyö on kaiken aa ja oo, siitä on hyvä nousta! Kilpailut eivät ole perhosten kanssa myöskään pois suljettuja vaan suorastaan suositeltavia, onhan agilityssä jo valioituneita papilloneja ja phaléneita. Tälläkin hetkellä mini3 luokassa kilpailee useampikin perhonen. Ja mikäpä voisi olla mukavampaa kuin käydä ilahduttamassa muita koiraihmisiä perhosen niin kauniin kimakalla haukkumisella =)

Kirjoittanut:
Tiinamari Harjula
vannoutunut perhosagilitaaja jo vuodesta -96 sekä
Papillon- ja Phaléneyhdistyksen agility-yhdyshenkilö

sivun alkuun

Lajiesittelyt:

Terveys:

Yhteistyössä:
Koirasuomi.fi
Rotukoirat.fi

Kirjoja aiheeseen liittyen:
Agility - lähdöstä maaliin
Agility - askel askeleelta
Agility - alkeista huipulle
Kilpailemisen taito

Sivustolla esiintyvien kuvien ja muun materiaalin luvaton käyttö ehdottomasti kielletty!