Phalene Dingon Pentublogi

Phaléne urospentu Tinytails Unicorn, tuttavallisemmin Dingo syntyi 25.10.2006 ja oli vanhempiensa Nicon ja Wanillan ainoa pentu. Kasvattajan luona Dingon pentukavereina oli viikkoa nuoremmat chihuahuat. Dingo muutti uuteen kotiinsa 19.12.2006 phaléne Terin ja papillon Tinon kaveriksi. Tässä blogissa Dingo kertoo pentuajastaan uudessa kodissa.

Dingon pentublogi päättyy 25.10. tapahtuneen aikuistumisen myötä

8.10.-19.11.2007
Suuri päiväni koitti 25.10. Täytin vuoden ja sain upean kakun! Kakusta minun onkin kerrottava lisää... Sen teossa oli huomioitu täysin minun kulinaristiset makutottumukseni, maksalaatikko toimi kakkupohjana hyvin ja koristeina käytetyt herkut,nakit ja kurkunviipaleet olivat myös namia. Söin itseni aivan täyteen ja huvitin synttärivieraitani röyhtäisemällä komeasti päälle. Vieraanani oli Terin ja Tinon lisäksi naapurimme Bono.

Olemme päässeet jo pariin otteeseen nauttimaan lumisista keleistä. Lumipallojen perässä juokseminen on valtavan hauskaa ja hangessa kirmaaminen lunta syöden on myös mukavaa. Käymme usein sorakuopalla juoksemassa, siellä menemme ylös ja alas kepin perässä. Minä olen oppinut noutamaan! Siitä olen saanut kehuja, nuo muut kun eivät ole siinä yhtä eteviä kuin minä.

Kävimme Mamman kanssa reissussa, matkasimme laivalla Eestiin ja sieltä bussilla Latviaan. Mukana oli myös kaverini Taavi sekä sen mamma. Matka oli jännittävä kokemus, mutta minä en tietenkään pelännyt yhtään mitään vaan matkustin tyytyväisesti omassa boksissani niin laivalla kuin bussissakin. Latviaan menimme ensisijaisesti näyttelymatkalle, ja näyttelykin meni osaltani kohtalaisen hyvin. Kuitenkin mukavinta oli touhuta yhdessa Taavin kanssa, meillä oli oikein kivaa. Sain matkalta itselleni uuden hihnan ja talvitakin sekä paljon herkkuja. Lähden mielelläni uudelleenkin ulkomaille :)

Olen saanut osakseni vihjailua siitä, että olen jo liian vanha kirjoittamaan pentublogia. Uhkaan siis menettää oikeuteni naputtaa tietokoneella ja se on tietysti sääli, vaikka olenkin viime aikoina jo käynyt kovin kiireiseksi ja puuhannut aktiivisen bloginkirjoittelun lisäksi kaikkia isojen poikien juttuja ;) Mutta ei hätää, te tulette törmäämään minuun vielä matkallani maailmanvalloitukseen!

13.9.-7.10.2007
Kaupunkikoiran elämäni muuttui kertaheitolla kun Mamma ja Pappa ilmoittivat, että ovat ostaneet talon maalta. Heti ensi kertaa uudessa talossa käydessäni ihastuin siihen suuresti. Tilaa riittää vaikka kuinka paljon, niin sisällä kuin ulkonakin. Meillä on valtava oma tontti ja meille pojille ihan oma aitauskin. Pihassamme on myös lampi, josta kelpaa juoda kun jano yllättää leikin kesken. Lammella käy juomassa välillä myös uusi ystävämme Bono. Se on Samojedinkoira, joka asuu naapurissamme. Bono on huipputyyppi, aina valmiina leikkimään! Muita naapureita meillä ei juuri olekaan, joten kivaa kun löytyi kaveri läheltä.

Uudessa talossa saimme oman huoneen. Siellä on lelumme, pesäkoppimme ja herkkuluumme. Oma huone on mukava paikka, jossa saamme leikkiä ja riekkua sekä rentoutuakin kun siltä tuntuu. Emme tietenkään tyydy vain omaan huoneeseemme vaan aina tilaisuuden tullen valloitamme sohvan myös muualta ja nautimme siinä takkatulen lämmöstä jos sitä on saatavilla.

Haun treenaamiseen sain mahtavat maastot ja minä olen jo huippuhyvä etsijä, kunhan kehitän itseäni hieman lisää ja opin haukkumaan maalimiehen löydettyäni.

14.8.-12.9.2007
Aika on vierähtänyt joutuisasti. Elokuun lopulla oli vielä lämmintä ja silloin kävimme osaltamme laittamassa kesämökin talviteloille. Me uimme viimeisen kerran tälle vuodelle, olimme soutelemassa ja nautimme olostamme. Sitten jo tulikin syksy ja ilmat viilenivät. Toisaalta se on hyvä, meille koirille kun helle alkoi jo piisata. Ensimmäisessä kesässäni oli kuitenkin paljon hyvää ja odotan innolla seuraavaa!

Näyttelyssäkin kävimme pyörähtämässä, valloitin tuomarin ja hän antoi minulle Vara-Sertin! Tapasin näyttelyssä Taavin, joka lähtee myöskin Latvian näyttelymatkalle ja tulee olemaan huonetoverini. Oletan, että matkasta tulee mukava kun seuraakin on tiedossa.

Menneenä viikonloppuna pääsin ottamaan osaa leirille, johon osallistui suuri joukko rotutovereitani omistajineen. Se oli mahtavaa! Minulla oli suuri kunnia toimia esimerkkinä kun muut koirat tutustuivat lajiini hakuun Mamman ja Papan johdolla, minä näytin kuinka sieltä metsästä oikein ihminen löydetään! Sitten pääsin itse kokeilemaan agilityä, suoritinkin minulle opetetut esteet hyvin ja pidin niistä kovasti. Viikonloppuun mahtui ohjelmaa vaikka kuinka paljon, kaiken huipennuksena meillä oli sunnuntaina kilpailu, jossa me Papan kanssa sijoituimme toiseksi!

20.7.-13.8.2007
Mamma kertoi ilmoittaneensa minut Latviaan näyttelyyn, lähdemme sinne Marraskuussa. Kuulostaa mukavalta päästä seikkailemaan kerrankin ilman noita veljiäni. Reissusta tulee varmasti mahtava, minä todella viihdyn ihmisten ilmoilla ja aion hurmata koko Latvian!

Laivaan pääsin jo tutustumaankin kun yhtenä viikonloppuna suuntasimme Suomenlinnaan. Matka taittui lautalla, johon oli kova tungos. Pääsimme kuitenkin istumaan kannelle ja siellä nuuskimme meri-ilmaa ja odotimme rantautumista. Perillä olikin paljon ihmeteltävää: raunioita, luolia, kallioita ja merta... Lisäksi valtavasti ihmisiä, joista lähes jokainen kommentoi meitä ihailevasti. Matkasimme myös päivän aikana raitiovaunulla sekä junalla. En pelännyt keskustan hulinaakaan vaan innostuin vain kun vihreästä ja kolisevasta ratikasta tuli lisää ihmisiä ulos!

Lisäksi haluan muistaa lukijoitani yhteiskuvalla itsestäni ja ystävästäni Paavosta. Se tosin on kissa, mutta aikalailla minun väriseni...

1.7.-19.7.2007
Viime päivien ajan olen viettänyt rauhaisaa ja mukavaa elämää pääosin makoillen omalla sohvallani ja tuhoten suurta siankorvalastia, joka meille toimitettiin. Sain uuden nallen. Se kyllä joutui kovalle koetukselle leikeissäni...Terikin tosin osallistui tuhoamiseen. Teri leikkii kanssani usein retuutusta, kohteena joko minun rottani tai Terin lammas. Lammasta on joskus vaikeaa napata Teriltä, mutta siinäkin olen onnistunut!

Taas vietimme viikonloppua mökillä. Perinteisesti aika kului saunoessa, uidessa ja leikkiessä. Kohtasin myös sammakon, sitä oli vähän komennettava kun kehtasi keskellä polkua kurnuttaa. Sain kuin sainkin sammakon säikähtämään ja se koitti kiivetä puuhun.

Nyt valmistaudun seuraavaan näyttelyyni, viimeinen kerta pentuluokassa kuulemma. No, en lannistu, vaan lähden sitten vastaisuudessa näyttämään isommille urosten korstoille mikä minä olen miehiäni!

21.6.-30.6.2007

Loma! Lähdimme juhannuksen viettoon Savoon. Siellä yövyimme kaksi yötä mökissä, joka sijaitsi rauhallisella maaseudulla järven rannalla. Grillasimme, ulkoilimme ja teimme kaikkea mukavaa. Sain uusia ystäviäkin, ne tosin olivat minua montakymmentä kertaa suurempia, mutta todella kiinnostavia ja kilttejä koiria.

Matka jatkui pohjoiseen päin juhannuksen jälkeen ja seuraavassa mökkikohteessamme olimmekin valtavassa suosiossa. Alueella oli hurjan paljon ihmisiä ja ne kaikki halusivat antaa meille eväänsä ja tulla rapsuttamaan. Eräs mies olisi antanut koko paketin makkaraa, mutta kyllä vaan, taas Mamma esti sen...

Sitten tapahtui kamalia. Loikoilin kaikessa rauhassa mökkimme edustalla kun mökin alta ryömi jotakin piikikästä! Voitteko kuvitella, liikkuva piikikäs pallo! Ja se lähestyi juuri minua uhkaavasti... Silloin aloin huutamaan henkeni edestä ja Mamma saapui hätiin. Se kertoi piikikkään hirvityksen olleen siili ja oli jokseenkin huvittunut kun minä sitä niin säikähdin. Höh, olisi itsekin pelästynyt!

Jälleen pakkauduimme autoon ja sen jälkeen yöpaikkamme vaihtuikin reissun tarkoituksen mukaisesti päivittäin. Kävimme aivan Lapissa saakka ja pääsimme tutustumaan mitä mielenkiintoisempiin paikkoihin. Kävimme nähtävyyksissä, kuten Lapin jylhissä maisemissa, järvien rannoilla, tutustuimme kotieläinpihaan eläimineen. Kävimme Ruotsinkin puolella sekä Suomen keskipisteessä.

Koko reissu oli mahtava kokemus, näimme valtavasti uutta ja pääsimme toteuttamaan itseämme juoksennellen ja nauttien luonnonhelmassa mielin määrin. Kotiinpaluumatkalla nukuin sikeästi ja väsynyt olen vieläkin. Matkustelu on minun mieleeni, mutta kotiin on silti aina mukava palata. Omat lelut ja pedit odottivat kutsuvasti pientä matkaajaa ja uni maistui.

12.6.-20.6.2007
Tuossa eräänä sunnuntaipäivänä suuntasimme auton kohti Hämeenlinnaa, jossa minun oli määrä suorittaa toinen näyttelyesiintymiseni. Kaikki meni ihan kivasti minunkin mielestäni. Tuomari oli mukava ja esiintymiseni sekä hurmaava olemukseni vakuutti hänet. Olin Rop-pentu ja sain kunniapalkinnon!

Näyttelyn jälkeen matkasin huiman palkintolastini kanssa kertomaan kuulumiset äidilleni ja kasvattajilleni. Kasvattajani olivat innoissaan saavutuksestani ja kyllähän se äitikin minua kävi onnittelemassa. Näin Bellankin pitkästä aikaa ja taas me kirmasimme onnesta soikeina yhdessä. Tapasin myös hauskan pienen sukulaistyttöni Jessican, se oli todella pieni, mutta kuitenkin hyvin rohkea. Se ei arkaillut ollenkaan vaan tuli tutustumaan minuunkin oitis.

Hämmästyttävää muuten, oli kuin olisi peiliin katsonut kun äidin näin! Mamma ja Pappa sekä kasvattajani olivat kaikki samaa mieltä, me olemme hyvin samannäköisiä. Minä tosin olen komea enkä kaunis, niinkuin äiti.

29.5.-11.6.2007
Olimme jälleen mökkeilemässä. Kävimme seikkailemassa metsissä, niityillä ja lähteellä. Niityllä heinikko ja kasvillisuus oli niin korkeaa, että hukuimme sen sekaan. Niinpä keksimme leikkiä piilosta. En vain ymmärrä miten minut löydettiin... Väittivät koko heinikon vain kahisseen kun painelimme aluskasvillisuuden seassa. Hiekkatiellä törmäsimme vaskitsa-liskoon, se oli jokseenkin arveluttavan näköinen, joten annoin sen nauttia auringonotostaan kaikessa rauhassa.

Kävimme taas uimassa, vesi virkisti kuuman päivän jälkeen ja saunassakin viihdyin lötköttelemässä. Illalla paistoimme makkaraa nuotiolla. Mökillä olo on sitten mahtavaa!

Olen tehnyt aluevaltauksen ja nykyään olohuoneemme pienempi sohva on vain minun valtakuntaani. Joskus Teri tai Tino yrittää sohvalleni, mutta minä murisen niille hurjistuneena ja ne luikkivat muualle nukkumaan. Sohvalle olen usein kantanut mukanani siankorvan tai muun herkun ja tokihan minä sitä vartioin!

20.5.-28.5.2007

Sunnuntaina lähdimme kaikki Papan mukana työreissulle Vaasaan, tai siis me ja Mamma lomailimme vain kun Pappa oli töissä. Kävimme hienoissa paikoissa kiertelemässä, maisemat rannoilla olivat upeita, vaikka meitä Tinon ja Terin kanssa kiinnosti lähinnä uudet hajut. Hotelli oli kiva paikka, siellä oli iso pehmeä sänky, jossa riehuimme. Käytävillä olisi ollut mahtavaa juoksennella, mutta se meiltä kiellettiin alkuunsa. Ne ilonpilaajat! Meistä pidettiin kaikkialla, lähes jokainen vastaantulija ihasteli meitä ja eräs vanha rouva olisi antanut meille ostamansa paistetut lihat, mutta Mamma eväsi meiltä senkin ilon...

Teimme siis sen viikon aikana elämäni tähän asti pisimmän reissun. Olen kuitenkin jo tottunut matkaaja ja viihdyn hyvin autossa. Aina kun häkkimme luukku avataan pysähtyessämme, vedän keuhkot täyteen uuden paikan tuoksuja ja alan heti tutkia paikkoja. Sellainen minä olen, tuleva maailmanmatkaaja!

Sitten se koitti, ensimmäinen näyttelyni. Sinä päivänä Vettä satoi kauheasti, mutta ennen kehäesiintymistäni olimme Terin kanssa sateensuojassa boksissamme, joten turkkini pysyi kuivana. Olin siis hienona kun vuoroni tuli ja nappasinkin sieltä itselleni kunniapalkinnon ollen samalla rotuni paras pentu!

9.5.-19.5.2007
Käväisin jälleen mätsärissä, sain sinisen nauhan ja sijoituin toiseksi!

Eräänä sunnuntaina pääsimme mukaan juhliin, jotka pidettiin kartanossa. Siellä oli paljon ihmisiä, myös lapsia. Niitä en ollut aiemmin juuri tavannut, minusta ne olivat aika mukavia. Myös kaikista muistakin ihmisistä tykkäsin. No, minä olenkin seurallinen pieni herrasmies!

Vietimme pari päivää mökillä, aika kului joutuisasti juostessa ja leikkiessä. Minä myös uin ensimmäistä kertaa elämässäni, olin paljon rohkeampi kuin muut ja tassuttelin järveen ihan itse.

Tein kotona lelulaatikon inventaariota, pohjalta löytyi kivoja juttuja, joita en muistanut olevan olemassakaan. Niinpä levitin koko laatikon sisällön lattialle kaikkien nähtäväksi, mutta Pappa oli aivan tylsä: se keräsi kaiken pois.

26.4.-8.5.2007

Vietimme vappua käymällä piknikillä Seurasaaressa, se oli hauska paikka. Oravia oli hirvittävästi! Harmi, etten saanut yhtään napattua. Meillä kotona oli kauhea vappuilmapallo, joka aivan varmasti aikoi hyökätä kimppuuni, minä puolustauduin siltä murisemalla, niinpä se jätti minut rauhaan.

Nyt koitti sekin päivä, jolloin minusta tuli oikeasti Iso Poika, minä nostin jalkaani! Mamma ja Pappa eivät olleet asiasta yhtä riemuissaan kuin minä, varmaan pelkäsivät minun merkkaavan koko kodin, niikuin ne sanoivat Tinon minun iässäni tehneen. Mutta minäpä olenkin jo melkein täysin sisäsiisti ja käyttäydyn siivosti!

16-25.4.2007

Minut on ilmoitettu näyttelyyn. Niinpä Mamma vei minut harjoittelemaan Masan ja Masan mamman kanssa hiekkakentälle, jossa kävelimme ympyrää, kolmiota ja seisoimme pöydällä. Näin väittivät näyttelyissäkin tehtävän.

Harjoituksen vuoksi pääsin myös Match Showhun. Siellä oli todella paljon koiria ja ajattelin ensin, että minut tuotiin sinne leikkimään niiden kanssa. Mamma kyllä sanoi, että se ei ollut tarkoitus ja niinpä sen mieliksi sitten sipsuttelin kehässä sievästi ja se teki vaikutuksen tuomariin. Olin viides sinisen nauhan saaneista. Muita pentuja lisäkseni oli yli neljäkymmentä, joten olin siis aika hyvä!

Mätsärin jälkeen kävimme vielä jokaviikkoisissa treeneissämme ja olin yhä virtaa täynnä. Aloin nuuskimaan vimmatusti jo heti kun minut nostettiin autosta ulos. Se on kuulemma hyvä asia.

Tänään 25.4. olen viettänyt puolivuotispäivääni ja syönyt herkkuja.

28.3.-15.4.2007

Kuunvaihteessa me muutimme. Uusi kotimme on kiva ja olemme kaikki sopeutuneet hyvin.

Pääsiäisenä olimme hoidossa "mummolassa". En ollut koskaan aiemmin ollut yökylässä ilman Mammaa ja Pappaa, mutta pärjäsin hienosti. Hoidossa oli oikeastaan aika kivaa, sain maistaa pääsiäislammasta.

Haku- ja jälkiharjoituksissa olen viime kertoina edistynyt kovasti ja löydän etsittäväni heti! Palkkiona toimivat lihapyörykät kyllä auttavat vähän... Olen kuulemma niin ahne, että kävelen vaikka etutassuillani puuhun jos saan namia.

Yhtenä aurinkoisena viikonloppuna pääsin mökille ensimmäistä kertaa. Siellähän sitä puuhaa riitti. Ihmiset tekivät joitain talkootöitä ja niinpä panin minäkin korteni kekoon ja siivosin sieltä kaikki pupunpapanat suihini. Eivät olleet kovin otettuja tarjoamastani avusta. Hävyttömät!

20-27.3.2007

Viime sunnuntai oli jännä päivä, minä täytin viisi kuukautta ja aloitimme silloin Tinon ja Terin kanssa myös uuden harrastuksen, haun- ja jäljen koulutuksen. Minusta tulee siis etsijäkoira! Harjoituksissa oli kivaa, etsin ohjaajaamme ja sain siitä palkinnoksi lihapullaa, laji minun makuuni. Harjoitusten jälkeen teimme pitkän metsälenkin. Ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin rämpimään kunnon metsässä ja sain kiipeillä ja nuuskutella loputtomiin. Mahtavaa!

Kotona hypin jo sujuvasti sänkyyn ja sohville, minua ei pidättele enää mikään, olen aina siellä missä tapahtuu. Paras paikka nukkua on Mamman tyyny, harmi kun en ole saanut sitä kokonaan vallattua itselleni...

5-19.3.2007
Kevät tuli hetkellisesti ja muutamana päivänä oli todella lämmintä, en palellut ulkona ollenkaan. Yhtenä lämpimistä päivistä olimme tapaamassa puistossa suunnilleen ikäistäni papillonia Paxia. Nautin saadessani uusia tuttuja, minä kun kovin pidän kaikista!

Samalla reissulla kävimme kävelyllä Kaivopuiston rannassa, liikkeellä oli hurjasti koiria ja ihmisiä, en ollutkaan vielä nähnyt kerralla niin suurta väenpaljoutta. Mamma ja Pappa olivat minuun tyytyväisiä kun käyttäydyin kauniisti. Vaikka myönnettäköön, että olisin kyllä halunnut käydä vähän nuuskimassa niitä kaikkia...

Aurinkoisten päivien jälkeen takatalvi yllätti ja räntää tuli taas taivaan täydeltä. Ankeaa, aina me joudumme ammeeseen lenkin jälkeen. Räntäkeli ei menoa kuitenkaan hidastanut päivänä, jona tapasimme phalenet Hannin ja Elviksen. Hannin mielestä taisin olla liian innokas kaveri, se onkin jo vähän vanhempi eikä juuri riehumisesta välittänyt. Elviksen kanssa kyllä juoksimme.

19.2.-4.3.2007
25.2 täytin neljä kuukautta. Samana päivänä minulta lähti ensimmäinen maitohammas ja opin myös hyppäämään sohvalle. Olen siis jo iso poika! Olen tosiaan jo Tinoa korkeampi ja painavampi. Ihmiset kehuvat rakennettani hyväksi ja toki olen kaikkien mielestä muutenkin oikein suloinen. Pääsen kuulemma keväällä ensimmäiseen näyttelyyni ja nyt ovat harjoitukset jo edessä.

Eräänä päivänä kävimme jäällä juoksentelemassa, se oli hauskaa. Korkeahko hankikaan ei haitannut, lumessa oli kivaa riehua.

Kävimme katsomassa äitiäni, en ole varma muistiko se minua, mutta kivaa oli nähdä. Ilostuin myös nähdessäni kasvattajani ja pentukaverini Bella-chihuahuan. Se ainakin muisti minut, siitä olen varma. Leikimme yhdessä niinkuin ihan pieninäkin.

5-18.2.2007
Säät ovat alkaneet vähän lauhtua ja nyt olen taas päässyt lenkeille mukaan. Sain toiset rokotukseni, joten nyt saan tutustua muihinkin koiriin ja sehän vasta on kivaa, haluaisin leikkiä kaikkien kanssa!

Palatakseni tuohon rokotusasiaan, se oli jotain aivan hirveää! Piikkejä pistettiin nyt kaksi ja se toinen kirveli vietävästi. Olisi tehnyt mieli puraista tohtorisetää sormesta, mutta tyydyin vain huutamaan kovaa. Ne rokotukset jotenkin vielä siedin, mutta kun se setä kaivoi esiin suuren neulan, jolla aikoi pistää kaulaani jonkin sirun osasin varautua ja murisin sille jo valmiiksi. Onnistui se vaan siinäkin. Taas.

Nyt olen päässyt ensimmäistä kertaa elämässäni koirapuistoon, siellä oli mukana parhaat kaverini Teri, Tino, Masa ja Urho. Sekä vielä kaksi muutakin perhoskoiraa! Puistossa oli jännittävää, mutta kuitenkin kivaa.

Kävimme myös kylässä Terin ja Tinon vanhempia ja muita kavereita tapaamassa. Ensin vähän ihmettelin niin montaa uteliasta koiraa, mutta rohkaistuin sitten leikkimään niiden kanssa. Rankka päivä, oli niin paljon uusia hajuja ja ihmeteltävää. Nukuimme kaikki koko kotimatkan.

18.1.-4.2.2007
Nyt on ollut aika kylmiä säitä ja minua ei ole viety kovin paljon ulos. Kovimmilla pakkasilla minua ei ole viety sinne ollenkaan.

Kaverini Masa ja Urho on käynyt katsomassa minua parikin kertaa. Meillä on aina tosi hauskaa yhdessä. Huomaan, että Tino on ottanut paljon Masasta mallia, niin minäkin aion. On se sen verran kova jätkä.

Olen nyt jo niin vanha, että alamme opettelemaan toden teolla perustottelevaisuutta. Istua osaan jo, ja luokse tulen käskystä.

Tykkään kovasti juoksuttaa Teriä ja Tinoa. Joskus vien niiltä luun nenän edestä ja lähden karkuun. Tästähän ne villiintyy ja sitten juoksemme ympäri taloa kunnes joku väsähtää.

Ruokahalu minulla on kuin pienellä eläimellä, painankin jo Tinoa enemmän. No, Tino onkin sellainen pieni kirppu ja ei varmaan mene montaakaan päivää niin olen jo Tinoa suurempikin.

Kävimme kaikki kolme myös kylvyssä. Se oli vähän inhottavaa, mutta käyttäydyin kuitenkin ihan hyvin. Minulla oli oikein komea tummansininen kylpytakki. Siinä ei ole kumiankkaa kuten Terillä ja Tinolla, mutta siinä on pingviini.

7-17.1.2007
Minä oikein hämmästyin tuossa yhtenä päivänä kun menimme ulos. Siellä oli jotain valkoista hauskaa ja pehmeää ainetta maassa melkein 10cm. Sanoivat sitä lumeksi, mutta minä en jäänyt kuuntelemaan vaan juoksin ja pompin kuin aropupu konsanaan. Huomasin, että Teri ja Tinokin innostuivat tästä lumesta kovasti.

Tuossa yhdellä lenkillä sattui hauska tilanne kun Tino säikähti lumista rakennelmaa. Se haukkui sitä kovasti, mutta minä näin jo kaukaa että lumiukkohan se. Hieman pöhkö tuo minun velipuoleni.

Onkohan jotain erikoista ilmassa kun useampikin ihminen tuntuu jotenkin seonneen. Kysyvät aina Mammalta ja Papalta, että saavatko viedä minut kotiinsa kun olen niin söpö. Mikäköhän niillä oikein on?

Kävin juuri eläinlääkärissä, jossa sain ensimmäisen rokotteeni. Odotustilassa haistelin uusia hajuja ja olisin tahtonut tutkia joka nurkan. Lääkäri oli oikein kiltti ja mukava vaikka yrittikin huijata minua namupaloilla. Minä tiesin sen aikeet ja olin varuillani, vaan onnistui se siltikin. No, ei minua kauheasti piikitys häirinnyt ja söinkin ne nappulat. Olen tohtorisedän mielestä oikein mallikappale.

1-6.1.2007
Uusi vuosi aattoineen sujui leppoisasti vaikka Mamma ja Pappa jännittivätkin, pelkäänkö minä raketteja. En pelännyt ollenkaan, leikin vain muiden kanssa ja nukuin välillä. Katselimme myös ikkunasta ilotulitusta Terin ja Tinon kanssa.

Meillä kävi kylässä papillon Masa, olin aivan innoissani vieraasta vaikka Masa leikkikin lähinnä noiden isompien kanssa. Kävimme Masan vierailun päätteeksi läheisessä eläinkaupassa, jossa nuuskin kiinnostuneena kaikkia herkkuluita.

Nykyään kuljen tottuneesti muiden mukana lenkillä. En tosin ole vielä kovin pitkiä kävelyjä tehnyt, mutta tarpeeni teen ulos kuten muutkin.

Olemme tulleet jo Terinkin kanssa paremmin juttuun ja leikimme yhdessä!

24-31.12.2006
Elämäni ensimmäinen joulu meni mukavasti. Sain maistaa kinkkua ja pidin siitä kovasti. Sain myös omia lahjoja, seepran, kaksi retuutettavaa narua ja pentukongin. Seeprasta pidän erityisesti, olen monesti nukkunutkin se kainalossani.

Joulun aikaan kävimme kyläilemässä useassa paikassa ja kaikki tuntuivat ihastuneen minuun. Myös minä pidin kaikista innokkaista rapsuttajista, enkä vierastanut ketään.

Olen nyt käynyt päivittäin ulkona ja teen jo tottuneesti pissat ulkoilun yhteydessä. Enää en vierasta märkääkään maata ja tykkään juoksennella Tinon perässä myös pihalla.

Kotona olen jatkanut tutkimusmatkailua ja nyt uskallan mennä jo keittiöönkin naruverhojen läpi. Ikävä kyllä Terin ja Tinon nappulat on nyt siirretty muualle keittiöstä, minä nimittäin söisin ne mielelläni.

23.12.2006
Taas kukonlaulun aikaan aloin heiluttelemaan pikkuhäntääni ja haukahtelemaan, että joku olisi herännyt leikkimään kanssani. Sanovat, että olen aamuisin aika villi.

Pääsin taas ulos ja tein kakit sinne, se oli kuulemma hyvin tehty. Innostuin vähän juoksentelemaan. Olen tottunut jo kaulapantaani ja villapaitaani, jotka minulle puetaan aina ulos mennessä. En vain pidä siitä jos joku erehtyy vetämään minua perässään, silloin alan riehumaan.

Poseerasimme Terin ja Tinon kanssa sohvalla kun meistä otettiin joulukuvia, olimme kaikki niin nättejä!

22.12.2006
Aamulla olin riehakkaalla tuulella ja mieleni teki leikkiä, mutta kaikki vain nukkuivat. Niinpä aloin haukahdella, jotta sain ne hereille. Eivät kuitenkaan alkaneet leikkiä kanssani kun kello oli kuulemma vasta kuusi. Jatkoin uniani ja heräsin muiden kanssa samaan aikaan virtaa täynnä.

Tänään jopa Teri kiskoi kanssani rottaa vaikka enemmän se tyytyy vain tarkkailemaan sivusta kun me Tinon kanssa riehumme.

Illalla pääsin mukaan Terin ja Tinon iltalenkille. Matkustin lähinnä Papan takin sisällä ja katselin ihmeissäni mitä isommat koirat puuhasivat. Minäkin pääsin kyllä tepastelemaan ja nyt maa ei ollut märkä ja minusta oli aika kivaa kävellä, heiluttelin häntäänikin.

21.12.2006
Tänään minulla kävi ensimmäinen vieras ja taisi ihastua suloiseen olemukseeni kovasti. Kävimme tutustumassa pihaan, siellä oli vähän märkää enkä oikein pitänyt siitä kun tassut kastuivat, mutta muuten ulkoilman haistelu oli jännittävää.

Iltapäivällä Mamma ja Pappa pakkasivat minut jälleen autoon ja ajelimme "mummolaan" eli tervehtimään minun Mamman vanhempia. Olin kovin vieraskorea ja pissin paperille vaikka kotona en aina sitä oikein löydäkään vielä.

20.12.2006
Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasin ensimmäisenä sanomalehden päälle pissille, josta sain kehuja. Paikat täällä näyttivät jo vähän tutummilta ja uskaltauduinkin moniin uusiin nurkkiin koluamaan. Mamma ja Pappa antoivat minulle pehmeän rotan leluksi. He epäilivät ensin, että se olisi hiukan liian suuri ja pelottava, olihan se melkein kokoiseni. Minä selätin sen välittömästi ja ravistin sitä vielä varmuuden vuoksi. Tino yritti viedä rotan minulta, mutta minä murisin ja menin makaamaan rottani päälle. Tino tyytyi lampsimaan pois, säikähti varmaan pelottavaa olemustani.

Tämä päivä on vielä ollut tutustumista uuteen ja lähinnä olen nukkunut, syönyt, pissinyt, kakkinut ja leikkinyt. Kuulin, että huomenna saatan päästä tutustumaan ulkoilmaan jos sää sen sallii. Odotan sitä innolla.

19.12.2006
Heräsin päiväuniltani ja minua napittivat kaksi uteliasta silmäparia, Teri ja Tino. He tulivat tutustumaan minuun ja viemään minut uuteen kotiin. Niinpä minut pakattiin omaan boksiini ja kotimatka alkoi. Autossa en aiemmin ollut matkustanutkaan, mutta tasaisessa kyydissä nukuin koko matkan.

Uuteen kotiin päästyäni ihmettelin aikani boksin ovelta, kunnes uskaltauduin tutustumaan paikkoihin ja uusiin hajuihin. Tino oli kovasti tekemässä tuttavuutta kanssani, Teri katseli hieman kauempaa, mutta kävi sekin tervehtimässä. Olin aluksi hieman hämilläni, mutta jo pian löysin tutun makuista ruokaa ja raikasta vettä. Syötyäni minulla olikin virtaa ja Tinon kanssa ystävystyimme heti, saimme kaikki matotkin rullalle kun juoksimme ja leikimme.

Jännittävän päivän päätteeksi maistui uni ja nukuinkin hyvin koko yön uudessa kodissani.

Kirjoittanut:
Dingo

sivun alkuun

Lajiesittelyt:

Terveys:

Yhteistyössä:
Koirasuomi.fi
Rotukoirat.fi

Kirjoja aiheeseen liittyen:
Pennun kasvatus
Koiranpentu
Pentu tulee taloon
Koi-ran-pen-nut
Koiranpentu oppii
Pentulaatikosta parhaaksi kaveriksi
Minun koirakirjani

Sivustolla esiintyvien kuvien ja muun materiaalin luvaton käyttö ehdottomasti kielletty!