Papillon Ciaran Pentublogi

Papillon narttupentu Tinytails Angel Of Love, kutsumanimeltään Ciara syntyi 7.11.2007. Ciara ja veljensä Boby ovat ylpeiden vanhempien Oivan ja Daicyn ensimmäiset pennut. Ciara muutti uuteen kotiinsa 27.12.2007 phaléne Jannan kaveriksi. Tässä blogissa Ciara kertoo pentuajastaan uudessa kodissa.

6.5.-20.7.2008
Olemme mamin, Jannan ja kasvattajani kanssa kierrelleet muutamia näyttelyitä ja olen menestynyt aika hyvin! Olen kahdesti ollut ROP-pentu. Näyttelyissä on hirmu tylsää, pitää vaan istua paikallaan ja odottaa, kunnes viimein pääsee liikkeelle. Mutta silloinkin joutuu narun päähän ja kulkemaan tosi nätisti eikä miten itse haluaisi. Varsinkaan silloin jos sataa, silloin ei saa kuin käväistä vaan muuallakin kuin kehässä. Minä mieluummin menisin haistelemaan paikkoja ja kirmailemaan minkä jaloistani pääsen! Siellä olisi niin paljon mielenkiintoisia koiria ja paikkoja mitä pitäisi päästä tutkailemaan.

Meillä on ollut ihan rauhallinen kesä, olemme ottaneet rennosti kotona mamin ja Jannan kanssa. Mutta kyllä sitä kaikkea kivaa on touhuttukin. Ollessamme mamin vanhempien luona, kävin ensimmäistä kertaa saunassa! Huhhuh, olihan siellä aika kuuma, kyllä silti siellä viihdyin. Saunan jälkeen oli mukava päästä pihalle viilentymään ottamalla Jannan kanssa hirmuiset juoksukisat! :)

Isännän tuttavien tytöt olivat innokkaita kouluttamaan minua ja Jannaa. He rakensivat meille kaikenlaisia ratoja ja esteitä mistä meidän piti mennä. Janna on niin hienohelma että eihän se mistään hyppää tai mene muutakuin mamin kanssa, on siinäkin oikein kunnon mammanpoika, tai siis tyttö. Nooh, sainpahan pitää kaikki makupalat itse kun tein radan oikein.

Olin kasvattajani luona hoidossa pari viikkoa. Kun mami minut sinne vei, siellä oli uusia tuttavuuksia kylässä, Tino, Teri, Dingo ja Lotta. Lotta oli hirmuisen suuri ja pelkäsin sitä ihan hirveästi! Se varmaan luuli olevansa pienempi kuin oli kun sen meno meidänkin kanssa oli aikamoisen hurjaa! Dingo oli tosi utelias, en pitänyt siitä lainkaan kun se tuli koko ajan liian lähelle, pakkohan sille oli irvistellä ja kiljua että se tajuaisi lähteä pois. Tuntui kyllä siltä että se innostui vain entisestään. Kyllä Dingo teki jotain hupaisaakin, tosin ei varmaan mamin mielestä kun se päätti nostaa koipensa mamin kengälle...

Vaikka alkuun minua jännittikin jäädä kasvattajani luo, meni aika silti tosi nopeasti. Siellä oli paljon leikkitovereita ja sain olla joissain pihahommissa mukana. Kannoin oksia ja yritin ottaa kiinni haravaa. Kun mami tuli minua hakemaan olin tosi iloinen päästessäni kotiin. Janna heti kurmuutti minua, se kun sai leikkiä ainoaa prinsessaa jonkin aikaa. Mutta nyt alkoi taas kiva arki minun kanssani! :)

25.3.-5.5.2008
On taas ehtinyt aikaa kulua kun olen viimeksi kertonut kuulumisiani. Siitä voimme syyttää kauniita ilmoja ja ihania ulkoilusäitä! Onneksi kamalat kurakelit ovat ohi, ja minunkaan ei enää tarvitse pukea sitä kammottavaa haalaria päälle kun menemme ulos.

Pääsin mamin ja Jannan mukaan mätsäreihin. Siellä oli tosi paljon koiria, kaikennäköisiä ja kokoisia! Janna olisi halunnut mennä tutustumaan niihin, mutta minä en todellakaan, mieluummin haukuin ja murisin mamin jalkojen juuressa. Sillainhan ne kaikki koviksetkin tekevät! Kehässä kuitenkin osasin käyttäytyä vähän paremmin ja se vaikutti myös tuomariin, olin sinisten 1.! Mami oli minusta todella ylpeä.

Olemme saaneet Jannan kanssa uusia ystäviä, keskikokoisen villakoiran nimeltä Mico, Cavalierkingcharlesin spanielin nimeltään Imppu sekä Pomeranian nimeltä Noa. Mico oli innokas leikkimään meidän kanssamme, juoksimme kilpaa palloa, Mico vain aina voitti ja sai pallon ensimmäisenä!

Mami on kyhännyt takapihalle hienon multaradan, tosin mami ja isäntä kutsuvat sitä kukkapenkiksi. He kieltävät minua aina juoksemasta siellä, miksi he sellaisen rakentavat jos sinne ei sitten saa mennä? Takapihalla on kaikkea muutakin jännittävää, lintuja ja lentäviä ötököitä! Niitä on aina niin mukava jahdata.. Kyllä minä ne vielä joku päivä kiinni saan!

Enää eivät esteetkään pidättele minua, ja varmistan aina että ruokaa ei jää minulta saamatta. Onnistun hyppäämään turvaporteista yli, ja nappaan ruokaa mamin kädestä hyppäämällä!

Olen oppinut taas uuden käskyn, PAM! ja silloin täytyy kaatua kyljelleen! On tuo mami välillä vähän outo kun laittaa tuollaisia ihmeellisiä juttuja tekemään..

4.3.-24.3.2008
Olemme mamin kanssa alkaneet kunnolla jo harjoittelemaan peruskäskyjä. Osaan jo hienosti istua ja maahan menen jo ennen kuin käskyä on ehditty edes sanomaan!

Kävimme taasen eläinlääkärissä. Se oli vielä hirveämpää kuin viime kerralla, sillä tällä kertaa piikkejä oli kaksi enemmän! Ensimmäinen piikki meni ihan hyvin eikä lainkaan sattunut, mutta toinen oli ihan hirveä, se kutitti niin vietävästi! Kolmas piikki oli tooosi iso, mamikin sitä kauhisteli. Kuulemma joku ihme siru. Kun se oli laitettu, hoitaja testaili minua semmoisella kummallisella laitteella mikä piti ihmeellistä piipitystä. Se oli yhtä pelottava kuin meidän rullamitta millä mami yrittää minua epätoivoisesti mittailla.

Lähdimme mamin ja Jannan kanssa käymään Jämsänkoskella, missä asuu Jannan veli Simo ja sen muut karvaiset kaverit Elli ja Nasu. Paikanpäällä jouduin ensimmäisenä pesulle johtuen matkapahoinvoinnistani. :/ Muiden leikkiessä minä vain mieluummin istuin sylissä. Minä hieman pelkäsin niitä muita. Mami mietti että olisinpa yhtä rauhallinen myös kotona.

Mami sanoo että minusta on tulossa jo iso tyttö. En ole enää niin "laatikkomainen" ja turkkinikin on lyhentynyt. Mamin isäkin kysyi onko minua jätetty ruokkimatta kun en ole enää niin pyöreä. Tämän ansioista saimme Jannan kanssa salaa makkaraa… ;)

25.2.-3.3.2008
Näin ensimmäistä kertaa ihan pieniä lapsia. He olivat tosi veikeitä, kun olivat niin innokkaita leikkimään kanssani. Ja yletin paremmin antamaan pusuja!

Päätimme Jannan kanssa vähän auttaa mamia ja isäntää heidän poissa ollessa repimällä lattian auki. Se se vasta mukavaa puuhaa olikin! Mami ei oikein pitänyt näkemästään, olen hänen mielestään tehnyt paljon ”tuhoja”!

Pääsin myös ensimmäistä kertaa Jannan ja mamin mukaan lenkille! Olen niin hienohelma, että kuljin koko matkan keskellä tietä, missä oli vähiten lunta. Puolet matkasta kuitenkin olin mamin sylissä, koska en ole vielä kunnolla tykästynyt hihnaan.

Janna ja mami harjoittelivat esteiden yli hyppäämistä. Eihän siitä mitään tullut, joten minä reippaana tyttönä menin näyttämään mallia. Mami ja isäntä saivat kunnon naurut, olin kuulemma huvittavan näköinen kun hyppäsin aika korkeistakin esteistä. Minkäs sille tekee kun on luonnonlahjakkuus!

9.2.-24.2.2008
Onpa ollut kummallista, kun mami on monena aamuna herännyt tosi aikaisin, niin aikaisin että mekään Jannan kanssa emme jaksaneet herätä. Kun olimme syöneet ja käyneet ulkona, mami hyvästeli meidät ja lähti pois. Hän oli poissa tosi tosi kauan, ehti jo ikävä tulla, mutta onneksi isännän mummi kävi meitä katsomassa ja leikittämässä. Oli outoa kun isäntäkin tuli ennen mamia kotiin. Riemulla ei kuitenkaan ollut rajaa kun hän vihdoin ja viimein saapui! Näiden raskaiden päivien päätteeksi oli ihanaa käpertyä mamin syliin nukkumaan.

Kaikkea muutakin perin kummallista on tapahtunut. Mamin vanhemmat muuttivat Häijääseen! Me lähdimme sitten muuttoavuksi. Autossa istuminen oli aluksi kamalaa ja kun matkakin tuntui kestävän ikuisuuden. Rauhoituin kuitenkin viime metreillä kun mami minua lohdutti.

Kun pääsimme perille, automatka kostautui ja maha meni hieman sekaisin. Pääsi pieniä vahinkoja, mutta niitähän sattuu kaikille!

Mamin vanhempien vuokraemännät olivat myös kylässä. Heilläkin oli haukku nimeltä Pipsa. Pelkäsin sitä ihan hirveästi! Olihan se kuitenkin paljon kookkaampi kuin minä. Se seurasi minua ja minä juoksin kiljuen karkuun mamin suojiin. Lopulta kuitenkin huomasin, että Pipsa olikin ihan kiltti. Se oli vain tosi utelias.

30.1.-8.2.2008
Minusta on niin kivaa haukkua. Se se vasta metkaa onkin, enkä millään malttaisi lopettaa kun pääsen vauhtiin! Janna yhtyy usein mukaan, ja yhdessä meillä on oma orkesteri.

Näin ensimmäistä kertaa meidän perheen vanhimman lapsosen, Ossi-hamsterin. Normaalisti kun Ossi pääsee ulos häkistä, me olemme Jannan kanssa eteisessä. Se oli tosi pelottava kun se semmoisessa pallossa juoksenteli. Mutta kun se otettiin pallosta pois, minä halusin kovasti pusutella sitä.

Kävin muuten eläinlääkärissä ensimmäisessä rokotuksessa. Kun odotimme aulassa, sinne tuli paljon muitakin eläimiä, kissoja ja koiria. Minä tapani mukaan pelkäsin tosi paljon, ja suostuin vaan istumaan mamin olkapäällä. Kun me sitten menimme eläinlääkärin luo, tärisin pelosta mutta silti heilutin häntääni. Muiden tutkimusten jälkeen eläinlääkäri laittoi pöydälle makupaloja ja minun syödessä niitä, hän yritti pistää minua niskaan! Siitä vasta suutahdinkin! Edes mami ei saanut pidettyä minua aloillaan, vaan toisen hoitajan oli pakko tulla minua pitämään. Minä huusin ja huusin, vielä senkin jälkeen kun rokotus oli annettu. Meidän täytyi jäädä vielä aulaan odottamaan, jos sattuisi tulemaan jotain sivuoireita. Mami pelästyi, koska menin ihan tokkuraiseksi, minut piti vielä tutkia uudelleen. Taas mami hätiköi turhaan, se oli vain uupumusta. Kuka tahansa uupuisi tuollaisen kokemuksen jälkeen!

11.1.-29.1.2008
Oltuani viikon kasvattajalla hoidossa, mami, Janna ja jopa isäntä tulivat minua hakemaan. He olivat tosi iloisia nähdessään minut. Janna vähän ärähti minulle, kun pusuttelin sitä ehkä liian innokkaasti.

Olin tosi reipas heti kun pääsimme takaisin kotiin, kaikki paikathan oli jo tuttuja. Mami kun pelkäsi, että aloitettaisiin taas alusta.

Mamin ystävä tuli meille viikonloppuna yökylään. Hän on meillä aika usein, koska asuu Tampereella, eikä aina viitsi sinne asti lähteä. Minua ja Jannaa se ei haittaa, koska hän ottaa meidät aina viereensä nukkumaan, ollaan kuulemma niin ”lutuisia”.

Olen oppinut erään taidon, hyppäämään sohvalle ja sängylle! Mami ja isäntä eivät pidä sitä hyvänä asiana, kun olen niin pieni. Oli siinä mami eräänä aamuna herättyään ihmeissään, kun minä nukuin hänen kainalossaan.

Annoin mamille yhden vapaapäivän kakkojen keräämisestä, pyysin aina hädän tullessa päästä pihalle! Mami iloitsi asiasta kaikille, mutta ulospyytäminen pääsi minulta jo seuraavana päivänä unohtumaan. Pitihän se mami palauttaa takaisin maan pinnalle, että minä olen vielä vauva enkä iso koira.

Mami on alkanut nyt tekemään ikäviäkin juttuja, kuten kurkkimaan suuhuni! Ja kehuu joka kerta kun annan mukisematta katsoa. Kynsien leikkuu se vasta kamalaa puuhaa onkin. Harjaamiseen olen jo alkanut tottua jos mami harjaa, muiden harjauksesta en tykkää. Sen verran kovapäinen olen! Katsottiin minulta eräs päivä säkäkin, tai ainakin yritys oli hyvä! Ja pöydällä seisotetaan ja yritetään saada narun päässä kulkemaan. Minähän en siihen suostu, vaan isken peppuni tukevasti maahan. Mami yrittää näyttää Jannan kanssa mallia, ja hienosti se meneekin.

2.1.-10.1.2008
Mamin ja isännän esteet eivät pidätelleet minua ja Jannaa pelkästään eteisessä, vaan joka yö pääsimme murtautumaan olohuoneen puolelle. Mami laittoi tukevampia esteitä, mutta ne ei Jannaa pidätellyt, mutta minua ainakin. Minä vinguin ja vikisin joka kerta kun Janna meni toiselle puolelle niin, että mamin oli pakko herätä hakemaan Janna takaisin. Mami kehitteli sitten korkeammat esteet, ettei vaan Janna pääse enää hyppäämään.

Minulla oli tässä yksi päivä masu vähän kipeänä. Ruoka ei maistunut ja koko ajan vain väsytti. Mami epäili, että olin syönyt pikkukiviä, ja niinhän minä olin tehnytkin. Vahingossa tietenkin, enhän minä voinut tietää oliko se syötävää vai ei! Nyt mami raahaa sitä isoa hökkeliä perässään joka päivä. Kuulemani mukaan sanovat sitä imuriksi.

Mami ja isäntä pääsevät nyt myös omaan suihkuun, kun tulee lämmintä vettä ja putkihökötykset on paikallaan. Kylpyhuoneessa ei vielä ole ovea, joten minäkin pääsen suihkuttelemaan vaikken liiemmin pesusta tykkääkään.

Minun pitää mennä kasvattajalle hoitoon viikoksi, koska mami lähtee kuulemma jotain koulun kokeita suorittelemaan. Jannan hän kyllä ottaa mukaan, muttei minua, olen vielä liian pieni matkustelemaan! Pah, sanon minä. Jouduin käymään pesulla, eikä se ollut yhtään mukavaa. Kuivaaminenkaan ei ollut kivaa, semmoinen iso kapistus, joka piti hirveää meteliä tuotiin ihan lähelleni ja sillä sohittiin turkkiini. Olin kauhusta kankeana! Rankan kokemuksen jälkeen uni maistuikin hyvin.

1.1.2008
Mamma tuli taas tänään meille ja meillä aloitettiin suursiivous. Ja taas se iso, kovaa meteliä pitävä hökkeli otettiin kaapista ja pistettiin päälle! En ymmärrä miksi mami raahaa sitä perässään joka nurkkaan. Minua pelotti ihan hirveästi ja kiljuin omassa kopassani. Mamin mielestä se oli hauskaa. Kehtaakin nauraa toisen kustannuksella!

Olen käynyt jo monta kertaa ulkona ja tehnyt sinne tarpeeni mistä joka kerralla saan paljon kehuja. Janna aina kiusaa minua ja juoksee edes takaisin edessäni kun se tietää etten saa sitä vielä kiinni! Yritän aina napata korvista kiinni että se pysähtyisi. En millään olisi malttanut lähteä ulkoa sisälle, siellä kun olisi niin mukava peuhata, vaikkakin kylmä siellä tulee!

Ihmettelin illalla kun mami vei koppani, vettä ja pisupaperit eteiseen. Miksi se niin teki? Mutta pian selvisi että minun ja Jannan piti nukkua siellä! He kuitenkin irrottivat makuuhuoneen oven ikkunasta lasin, jotta kuulevat jos meillä olisi jokin hätä. Jannalle muutos oli varmasti pahempi kuin minulle, koska se oli aina saanut nukkua mamin ja isännän vieressä.

31.12.2007
Meille tuli tänään mamin hyvä ystävä kylään. Mami oli kertonut hänelle, että minä olen kova puremaan ja hän oli nähnyt minusta painajaisia kuinka olin nakertanut hänen varpaita.. Huvittavaa minusta, vaikkakin kyllä minä niin pelottava olenkin!

Illalla isäntä ampui raketteja vuoden vaihteen kunniaksi. Janna oli aivan kauhuissaan! Minä en niinkään välittänyt, vaikka mami luulikin että pelkään niitä.

30.12.2007

Edellisenä yönä olisin kovasti halunnut mamin ja isännän viereen nukkumaan, minä kun olin ainut joka joutui nukkumaan lattiatasolla! Isäntä vei minut joka yrityksen jälkeen omaan koppaani nukkumaan, mutta en millään olisi suostunut jäämään sinne.

Aamulla mami ja isäntä pohtivat miten saisivat minut nukkumaan öisin, eikä kukkumaan aamuyöhön. Minun mielestäni paras ratkaisu olisi kun ottaisivat minutkin viereensä!

Aamutouhujen jälkeen lähdimme kylään mamman luo. Janna oli paikasta tohkeissaan. Se on kuulemma meidän "kakkoskotimme". Sielläkin oli meille varattuja leluja ja puruluita, Janna kyllä yritti omia kaikki ja ärhenteli jos yritin ottaa niitä. Juoksi vaan sohvalle ja vei kaikki lelut sinne korkealle minne minä en vieläkään onnistu hyppäämään!

29.12.2007
Paikat alkoivat jo näyttää tutummilta ja uskallustakin alkoi olla enemmän. Juoksimme Jannan kanssa hirmuista ravia, mutta Janna aina kiusoitteli minua ja hyppäsi sohvalle jonne en vielä pääse. Aloin hurjana tyttönä murista ja haukkua Jannalle jotta se tulisi alas sieltä. Minua niin harmitti kun en kyennyt vielä hyppäämään niin korkealle vaikka kuinka yritin! Odotappas vaan Janna kun kasvan isoksi!

Lähdimme mamin kanssa ensimmäiselle visiitille. Menimme moikkaamaan Anaa, sekin on papillon, aivan kuten minäkin! Ana ei ollut lainkaan innoissaan minusta. En uskaltanut kovinkaan lähelle mennä, mutta kauempaa olikin mukavempi vähän "ärhennellä" vanhemmalle.

Tänään taas kävin pihalla ja tein jopa tarpeeni sinne. Mami kehui minua tosi paljon ja tulin siitä iloiseksi.

28.12.2007
Ensimmäinen yö uudessa kodissani meni ihan hyvin, mutta silti halusin herätä jo aikaisin aamulla, puhuivat että kello olisi ollut viisi. Mami yritti rauhoitella minua takaisin nukkumaan ja pitkän yrittämisen jälkeen onnistuikin.

Herättyämme mami laittoi Jannalle ja minulle ruoat valmiiksi ja lähti viemään Jannaa ulos. Minua ei vielä otettu mukaan, koska satoi vettä. Mami sanoi, että jos myöhemmin ei sataisi, pääsisin myös käymään ulkona.

Kun olimme syöneet, ovikello soi ja meille saapui ensimmäinen vieras. Mamin äiti mamma tuli kyläilemään ja minua katsomaan. En heti uskaltanut mennä tervehtimään. Kun hieman tutustuimme, huomasin ettei mamma niin pelottava ollutkaan.

Sade loppui ja minä kävin myös ulkona. Maa oli märkä ja kylmä, en viihtynyt lainkaan vaan halusin pian mamin lämpimään syliin. Janna näytti nauttivan ulkoilusta, en kyllä ymmärrä miksi?

27.12.2007

Kuuntelin portin vieressä, kun muut koiraystäväni ilmoittivat kovalla äänellä, että meille oli tullut vieraita, Janna ja mami. He tulivat hakemaan minut uuteen kotiini. Minut pestiin ja föönattiin kunnolla ja päästettiin pissalle ennen lähtöä, mutta minä intouduin leikkimään hyvän ystäväni Pikkumiehen kanssa. Kun olin tehnyt tarpeeni, minut laitettiin kuljetusboxiini ja kasvattajani lähti saattelemaan meidät autolle. Sitten lähdimme matkaan. Vaikka olin ennenkin matkannut autossa, silti minua pelotti kamalasti, itkin ja tärisin, Janna yritti kyllä lohduttaa minua. Onneksi matka ei ollut pitkä, ja olimme pian perillä.

Kun saavuin uuteen kotiini, en kauan aikaillut kun halusin pian pois kuljetusboksistani tutkimaan uusia paikkoja. Janna olisi halunnut heti leikkiä kanssani, mutta minä mieluummin olin mamin sylissä, siinä oli turvallista.

Tänään oli todella jännittävä päivä, innolla jo odotan mitä huomenna tapahtuu!

Kirjoittanut:
Ciara

sivun alkuun

Lajiesittelyt:

Terveys:

Yhteistyössä:
Koirasuomi.fi
Rotukoirat.fi

Kirjoja aiheeseen liittyen:
Pennun kasvatus
Koiranpentu
Pentu tulee taloon
Koi-ran-pen-nut
Koiranpentu oppii
Pentulaatikosta parhaaksi kaveriksi
Minun koirakirjani

Sivustolla esiintyvien kuvien ja muun materiaalin luvaton käyttö ehdottomasti kielletty!