Phalene Timin Pentublogi

Phalene urospentu Chaplin Line's Topaz, kutsumanimeltään Timi syntyi 22.1.2008. Timi ja veljensä Topi ovat vanhempiensa Kasperin ja Klaaran ensimmäiset yhteiset pennut. Timi muutti uuteen kotiinsa 22.3.2008 phaléne Taavin kaveriksi. Tässä blogissa Timi kertoo pentuajastaan uudessa kodissa.

30.11.2008.-29.1.2009
Olen nyt sitten virallisesti täyttänyt vuoden. Korvani ovat jo päättäneet lopullisesti jäädä lurpattamaan ja minusta tuli siis loppujen lopuksi 100% phalene.

Synttäreideni kunniaksi sain mukavan puruluun, jonka Taavi päätti aina välillä varastaa. Kummallisia nuo isoveljet, aina ovat varastamassa nuoremmiltaan. Toinen synttäreideni mukana tuoma yllätys ei ollut aivan yhtä mukava. Minut vietiin taas sinne eläinlääkäri nimiseen paikkaan. Tällä kertaa sain silmiini kamalia tippoja, lääkäri myöskin kopeloi jalosukuisia polviani. Kaiken kukkuraksi lääkäri laittoi päähänsä niin pelottavan hökötyksen että hyppäsin kauhusta kiljuen mamman olkapäälle. Loppujen lopuksi oli ihmettynyt kun mikään ei sattunutkaan. Lääkäri tutki silmiäni ja oli tyytyväinen näkemäänsä. Olen nyt kuulema jalostussäännöt täyttävä rotuni yksilö, joten kaikki vapaat phalene neitoset voivat ottaa minuun toki yhteyttä.

Kuulin tässä vähän aikaa sitten, että meille on Taavin kanssa tulossa pikkuveli. Kuulema minun velipuoleni. Olenkin jo siis miettinyt, että kai tämä pentublogin kirjoittelu on syytä jättää pienemmille, olenhan sentään jo isoveli. Mutta vaikka kirjoittaminen loppuu, niin minusta kuullaan vielä. kehissä tulen pyörähtelemään ja aloittelen agilityharrastusta. Haukutaan kun tavataan!

15.10.-29.11.2008
Taas on tullut aika kertoa kuulumisiani. Olen jo muutaman viikon asustellut mammani ja Taavin kanssa uudella paikkakunnalla. Mamin pitää kuulema suorittaa jotain harjoittelua ja päätti ottaa minut ja Taavin mukaan... tietenkin. Asumme pienessä huoneessa, jossa on muutama mukava sänky.

Aluksi päätin visusti haukkua kaikki käytävällä liikkujat, joten pienikin rasahdus sai minut haukkumaan. Mami pelkäsi jo häädön puolesta, mutta viikon jälkeen kyllästyin koko hommaan, mitä sitä nyt turhaan kaunista ääntään tuhlaamaan. Kaiken kaikkiaan olemme Taavin kanssa viihtyneet ihan hyvin, mutta perjantaina aina riemu on ylimmillään, kun pääsemme kotiin. Otankin siis kotona olosta kaiken ilon irti.

Viikko sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Taivaalta tipahteli kylmää ainetta, jota mami kutsuu lumeksi. Hullaannuin moisesta kummajaisuudesta ja kierin siinä vinhasti. Taavin kanssa pelasimme myös lumipainia. Typerää kyllä tuo valkoinen lumi päätti sulaa muutama päivä sitten, joten sain lumesta vain pienen maistiaisen. Toivottavasti sitä saadaan pian lisää.

Olen ehtinyt piipahtaa jo Latviassakin. Reissu sujui varsin mallikkaasti, olenhan jo varsin taitava reissaaja. Hurmasin paikalla olleen tuomarin ja muutenkin reissu oli varsin mukava. Jyväskylässä tapasin myös perhettäni ja esiinnyin myös edukseni.

Muutaman viikon päästä lähdemme kuulemma jonnekin messariin. Tapaan siellä pitkästä aikaa oman veikkani ja Dingon, sekä Lotan. Taitaa olla melkoisen villiä menoa tiedossa. Kehässäkin pitäisi kuulemma piipahtaa, mutta sehän on jo melko tuttua puuhaa.

Loppuun vielä pitää mainita, että visiittini valokuvausliikkeeseen toi minulle vuoden kullannuppu tittelin. Kamalan noloa, minut tunnetaan nyt kullannuppuna 2008. Päätin olla asista varsin visusti, ettei kukaan kavereistani saa tietää. Olenhan kuitenkin kaiken kaikkiaan aikas kova jätkä!

9.9.-14.10.2008
Olen vihdoin päättänyt jäädä phaleneksi. Tosin voin edelleen olla hetkellisesti papillon halutessani. Mamini on tästä erittäin ilahtunut.

Muutama vikko sitten tapahtui jotain jännää. Lähdimme Ahvenanmaalle. Jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni suureen laivaan. Siellä meille oli varattu ihan oma hytti, jossa saimme Taavin kanssa painia. Lisäksi välillä pääsimme haistelemaan raikasta meri-ilmaa. Matka sujui kaikin puolin hyvin ja näyttelyssä tuomari piti minusta ja kehuipa hän jopa korvia.

Takaisin tullessa olin jo hieman väsynyt, joten ensimmäiseksi päätin jättää hajumerkkini laivan kokolattiamattoon. No mamma ei tästä ilahtunut, vaan minut kannettiin kannelle. Päätin myös karkoittaa kamalan hyttiin tunkeutuvan ihmisen. Hän väitti olevansa hyttisiivoaja, mutten uskonut häntä laisinkaan. Niinpä haukuin hänet kirjaimellisesti. Nainen ymmärsi yskän ja sanoi tulevansa myöhemmin uudelleen. Mamia kuulema hävetti. Kummallisia nuo ihmiset...

Yhtenä päivänä mami tuli kiireen vilkkaa kotiin ja nappasi meidät autoon. Menisimme kuulemma ristiäisiin. Siellä meidän pettymykseksemme meidät teljettiin eteiseen, kuulemma papin puheiden ajaksi. Taavin kanssa olimme hyvin tyrmistyneitä ja päätimmekin osallistua kummalliseen yhteislauluun haukkumalla. Mami ei kuitenkaan tästä pitänyt, vaan käski meidän olla hiljaa. Kun kaikki puheet oli pidetty pääsimme eteisestä katsomaan vieraita. Heitä oli monta, päätinkin varmistaa selustani ja ruiskautin seinälle pienet merkit. Valitettavasti sain tästä syystä pienen tukkapöllyn. Uhkasipa mami hankkia jonkinlaiset poikapöksyt.

No loppujen lopuksi siellä oli ihan mukavaa, vaikka suurin osa ihmisistä olikin kiinnostunut siitä Anni nimisestä ihmislapsesta. Mukava setä kuitenkin heitteli minulle palloa ja pääsin myös syliin.

Eräänä päivänä meidät vietiin valokuvaamoon. Mamma aikoo laittaa kuvamme kullannuppu kilpailuun... miten noloa. Palkintona kilpailussa on jotain mukavaa, joten kai sen häpeän kestää. Kuvaamossa meidän piti istua hiljaa paikallaan ja sitten tehdä muutama temppu. Taavi päätti esittää supermiestä ja teki mahtavia hyppyjä matalan tuolin yli. Minua taas härnättiin näyttämällä minulle makupalaa ja niinpä istuin takapuolellani maassa ja heiluttelin ilmassa etukäpäliä. Tästä kuvaaja piti. Sainpa vielä uuden lisänimenkin korviani nostellessa, olen kuulemma ET. Tiedä häntä kuka hän on, mutta ilmeisesti jokin mahdottoman komea, kuten minäkin.

9.8.-8.9.2008
Elämässäni on tapahtunut mullistavia asioita. Ensinkin olen tajunnut olevani poika, tytöt ovat alkaneet kovasti minua kiinnostaa. Lisäksi olen saanut kaikki hampaani vaihdettua ja korvanikin ovat alkaneet pikkuhiljaa päättää mihin ne jäävät.

Jotain erittäin jännää tapahtui kuitenkin viime viikonloppuna. Yksi ilta mamma alkoi kovasti pakata ja seuraavana yönä lähdimme ajelulle. Perillä minut ja Taavi laitettiin metallihäkkiin, jossa matkustimme todella pitkän ajan. Kun pääsimme perille, ihmiset puhuivat aivan käsittämätöntä kieltä ja sain kuulla, että olen Venäjällä. Otin asian melko tyynesti ja mamin mielestä olen synnynnäinen matkustaja. Pidin kovasti hotellihuoneessa oleskelusta, joskin se iso springersapnieli oli hieman pelottava, varsinkin kun se halusi niin kovasti leikkiä. Päätin siis aina välillä kiljahdella pelottavasti, jotten olisi niin kiinnostava leikkikumppani.

Sunnuntaina minut ja Taavi pakattiin taas häkkiin ja menimme näyttelypaikalle. Minusta siellä oli inhottavaa, sillä vettä satoi koko ajan, enkä pidä lainkaan kastumisesta. Olen varma, että Taavi oli aivan samaa mieltä. Sinne minut sitten vaan kehään vietiin ja päätin esiintyä edukseni. Tuomari pitikin minusta kovasti ja olin Rop pentu. Bis kilpailussa alkoi minua kuitenkin jo väsyttää ja päätin haistella maata. No tuomari ymmärsi yskän ja pääsin äkkiä pois sateesta. Taavi sen sijaan kuulema pärjäsi hyvin, mutta olen varma, että me molemmat olimme todella tyytyväisiä, kun vihdoin pääsimme omalle kotisohvalle nukkumaan matkan univelkoja pois.

Seuraavaksi kuulema matkustamme jonnekin saareen näyttelyyn ja sitten lähdemme Latviaan ranskanbuldoggi Ruusan, Valkkari Darwinin ja tietenkin Taavin kanssa, mutta siitä myöhemmin lisää.

4.7.-8.8.2008
Aikaa on taas vierähtänyt tovi ja ensimmäinen näyttelykin on takana. Mielestäni esiinnyin hienosti, mutta tuomaritädin mielestä olin hieman liian lennokas korvieni liikkeissä. En tosiaan ole vieläkään päättänyt kumpaan rotuun aion aikuisena kuulua, joten vaihdan korvien asentoa aina tarpeen tullen. Mammaa tämä tuntuu hieman haittaavan, mutta mielestäni on hienoa osata vaihtaa rotua kun siltä tuntuu, siihen ei joka koira pysty.

Kävin tässä jokunen aika sitten kaverini Taavin kanssa Kuopiossa. Taavi esiintyi siellä joka päivä koiranäyttelyssä ja minä sain olla turistina. Matka oli todella jännittävä, näin paljon suuria koiria ja sain uusia ystäviä ja tapasin äitinikin. Välillä päätin myös availla äänijänteitäni ja ilmoittaa uhkaavasta vaarasta kimeällä haukunnalla. Pitäähän sitä nyt tämän kokoisella koiralla olla hieman itseluottamusta. Majoituimme mukavassa pikku mökissä, jonka vahtimisen otin oitis tehtäväkseni. Vaikka matka olikin mukava, oli ihana saada kotona köllähtää omaan petiin.

Seuraaviin näyttelyihini suuntaan kuulema tämän kuun lopussa ja ensikuussa lähden ystävieni Taavin, Lotan ja Dingon kanssa valloittamaan Venäjää. Toivottavasti reissusta tulee todella hauskaa.

25.5.-3.7.2008
Säikäytin mamman tässä jokunen aika sitten. Päätin ryhtyä papilloniksi. Juhannus sujuikin sitten pystykorvana ja mamma jo ehti tottua ajatukseen, kunnes koitti arki ja päätin taas olla phalene. Olen sitä mieltä, että juhannus oli korvien noston arvoinen juhla.

No syykin äkilliseen mielenmuutokseen selvisi, kun minulta tippui ensimmäinen hammas. Tätän nykyä olenkin melkein hampaaton, sillä päätin pudottaa kaikki maitohampaani kerralla, mitä niitä nyt yksitellen tiputtamaan. Mammani mielestä olen niin vastustamaton kun minulla ei ole hampaita.Minua hampaattomuus ei suuremmin häiritse, tosin joskus lievitän inhottavaa kutinaa pureskelemalla mamman sormia. Jostain syystä mamman mielestä pureskeluni ei ole mukavaa.

Nyt viikonloppuna tapahtuu kuulemma jotain jännää. Lähden Taavin kassa Vammalaan kesäpäiville. Toivon kovasti tapaavani äitini. Veljeni on valitettavasti estynyt tulemasta, mutta kai minä vielä hänetkin tapaan. Siellä Vammalassa pääsen kuulemma ensimmäistä kertaa kehään. Mammaani kovasti jännittää, että miten esiintymiseni sujuu ja siksi olemmekin kovasti harjoitelleet. Saatan kuitenkin pistää ranttaliksi, mikäli homma käy liian tylsäksi.

16.4.-24.5.2008
Aurinko on vihdoin paistanut pidempiä aikoja ja olen saanut viettää aikaa ulkona Taavin kanssa. Meidän mielestä painiminen on vallan mukavaa, joten aina tilaisuuden tullen pistämme painiksi. Taavista on mukavaa myöskin jahdata minua takaa ja minä nautin karkuun juoksemisesta. Ulkona on myös mukava haistella ohimeneviä ihmisiä ja jännittäviä hajuja. Olen jo melko sisäsiisti ja tästä innostuneena mami vei paperitkin jo roskiin. Jaksan jo usein pidätellä ulos asti, mutta silloin tällöin leikin tiimellyksessä unohdan kaiken oppimani ja lirautan lattialle lammikon.

Kävimme tässä muutama viikko sitten taas sillä kamalla tädillä. Tällä kertaa hän ei tosin tyytynyt vain yhteen pistokseen vaan tuikkasi niskaani yhden sijasta kaksi. Toisesta en ollut moksiskaan, mutta se toinen kirveli aivan valtavasti. Esitin taitavasti marttyyria ja huusin kuin tapettava, se tätikin jo ihmetteli miten näin pienestä miehenalusta voi lähteä niin kova ääni. Siitäs sai mokoma pistelijä. Samaisella reissulla minulle tehtiin myös sinikantinen kirja. Se on kuulema passi, en kyllä ole aivan varma mihin sitä tarvitaan.

Tästä sinisestä vihkosesta innostuneena minut ilmoitettiin pentukurssille. Kävimme siellä edellisviikolla ja paikka oli vallan mielenkiintoinen. Olin kovasti sitä mieltä, että minä olen paikan isoin. Siksi päätin ilmoittaa saapumisestani vallan komealla haukunnalla. No loppujen lopuksi siellä oli ihan mukavaa. Piti vain tuijotella mamia silmiin, istua, sekä kävellä remmissä ja mikä parasta jokaisesta asiasta sai nakinpalan. Kävin myös tutustumassa Taavin agilitytreeneihin, puomiakin hieman kokeilin, mutta sen korkeus vähän jännitti.

Kesäkuun alussa tarkoituksena on piipahtaa näyttelykurssilla. Saas nähdä mitä siitä tulee, en meinaan lainkaan pidä siitä, että minua kopeloidaan. Tosin jos nakkipalkkiosta sovitaan, suostun mihin vain, ei pidä olla liian nirso, jos herkkuja on tarjolla.

31.3.-15.4.2008
Olen kasvanut huimasti näinä muutamina viikkoina. Joka viikko minut nostetaan kamalalle rämisevälle keittiövaa´alle ja painoni merkitään tarkasti muistiin. Vaaka herättää minussa aina epäluuloa, sillä se tutisee kun siinä seisoo, mutta hengissä olen joka kerrasta selvinnyt. Tämän jälkeen mami mittaa muovisella lätyskällä korkeuteni. Hänen mielestään olen hurjasti muuttunut, mutta mielestäni olen ihan yhtä iso kuin ennenkin, sillä itseluottamusta minulta ei kuulemma puutu.

Edellispäivänä mami ja Taavi tekivät jotain kummaa. Taavi vietiin kylpyhuoneeseen ja siellä sitten Taavi kasteltiin läpimäräksi ja sen turkkiin hierottiin jotain ainetta. Mamin mukaan Taavi oli pesulla, kun oli menossa näyttelyyn. Minä en näyttelyistä tiedä, mutta se kamala pörisevä tuulta syöksevä kone ainakin näytti kamalan pelottavalta.

Seuraavana aamuna minut sitten jätettiin Mamin äidille hoitoon. Olin harmistunut ja kiljuin mamin perään, mutta mikään ei auttanut. Illalla minua tultiin vihdoin hakemaan, mutta kylläpäs Taavi haisi kummalle. En meinannut häntä enää tunnistaa ja kuljin nenä pitkällä Taavin perässä. Niin monia uusia hajuja oli matkaan tarttunut. Minua kiinnosti myös sellainen nauhasta tehty ruusuke ja muovinen pokaali. Taavi oli kuulemma pärjännyt hyvin. Sain minäkin sitten lohdutukseksi puruluun, kun en ollut mukaan päässyt.

En tunnusta kellekään, mutta käyn aina säännöllisin väliajoin ihailemassa Taavin pokaaleita. Toivon, että saisin joskus itsekin sellaisen. Pesen aina lasikaapin lasin, jotta näkisin sisälle paremmin. Mami sitten aina ihmettelee, miten niin paljon nenänjälkiä mahtuu yhteen kaappiin. No minä en koskaan tunnusta mitään, saahan sitä haaveita olla.

Pari päivää Taavin pesulla käynnin jälkeen minulle koitti sama kohtalo. Mamin mielestä olin likaantunut hurjasti ja niinpä hän laittoi minut ammeeseen ja alkoi laskea vettä niskaani. Huusin ja räpistelin minkä kerkesin, mutta mikään ei auttanut. Kaiken kamaluuden kruunasi vielä se kamala tuulikone, jolla mamma minut kuivaili. Loppujen lopuksi täytyy myöntää että esitin järkyttyneenpää kuin olinkaan, se lämmin tuulenhenkäys tuntui loppujen lopuksi ihan mukavalta ja annoin kuivata hyvin itseni.

Tänään se sitten riemu repesi. Mami päätti aamulla pakata minut laukkuun ja lähteä autolla liikkeelle. Taavinkin hän otti mukaan. Saavuimme vieraaseen paikkaan, jossa oli kamalasti pelottavia hajuja. Siellä iloinen täti otti minut vastaan ja heilutin hänelle innoissani häntääni. Olisihan se pitänyt arvata, että hommassa oli takaa-ajatus. Täti antoi minulle kasan herkkuja, ja juuri kun kumarruin syömään niitä, hän pisti minua niskaan. Huusin kuollakseni ja rimpuloin kamalasti, mutta tämä ei tehnyt tätiin vaikutusta, vaan hän hoiti pistoksensa loppuun. Olin syvästi loukkaantunut, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi syödä kaikki tarjotut nappulat pois. Kotimatkalla unohdin jo kokemani kaameudet ja kotona olin oma iloinen itseni.

Tänään mami täytteli vielä joitain lappuja. Olen siis menossa näyttelyyn. Sellaiseen, missä on paljon muita kaltaisiani ja ne pidetään kesällä. Tapaan siellä varmastikin äitini, isäni, veljeni Topin ja setäni Vihtorin. Uskon että reissusta tulee todella hauska... kunhan minun ei tarvitse mennä pesulle.

25.3.-30.3.2008
Tänään olin ensimmäistä kertaa kylässä. Matka vähän harmitti, kun minut laitettiin pieneen muoviseen laatikkoon. Minähän en olisi siellä halunnut olla, mutta lopulta tyydyin kohtalooni. Perillä minua odotti keskikokoinen snautseri Lara omistajineen. En lainkaan pelännyt niin mukavaa koiraa, vaan aloin muina miehinä tutkia paikkoja. Annoin myös hyvin katsella hampaitani ja pitää minua sylissä. Kehuivat minua todella rohkeaksi pennuksi.

Olemme päivittäin ulkoilleet Taavi ja minä, mutta välillä pääsen toki kahdestaan maminkin kanssa ulos. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ulkona tutkitaan kaikkia mahdollisia asioita ja pissaaminen jätetään kotiin. Mamin mielestä olenkin varsin mallikkaasti "ulkosiisti". No kyllä minä vielä uloskin tarpeeni teen, mutta nyt huomioni kiinnittyy kaikkeen muuhun maisteltavaan.

Olen jo oppinut nimeni. Minusta on aina hauskaa, kun mamin luo menee ja sieltä saa herkun. Tulenkin siis aina paikalle, kun mami kutsuu. Olen myös pikkuhiljaa tunnistanut sanan "ei", se siis tarkoittaa, että se kiva asia mitä juuri teen pitää jättää kesken. Tosin palaan saman puuhan pariin aina, kun mamin silmä välttää. Tällaisia ei-asioita tuntuu olevan kaappien pureskelu, nenäliinojen repiminen, Taavin korvakarvojen syöminen ja sormien pureskelu.

Kaiken kaikkiaan minusta ja Taavista on tullut hyvät ystävykset, vaikka se välillä murisee minulle, mikäli meinaan syödä hänen karvojaan. Puuhaamme kuitenkin mielellään kaikenlaista, pidän kuitenkin eniten painimisesta, siinä olen tosi hyvä.

24.3.2008
Aamulla pääsin heti mamin ja Taavin kanssa ulos. Aurinko paistoi kauniisti ja matkustin mamin takin sisällä lämpimässä. Välillä pääsin jaloittelemaan ja ottamaan kunnon pyrähdyksiä lumessa. Kaikkea jännää onkin maa pullollaan, joten pissaamisen sijasta keskityn lähinna maan koostumuksen tutkimiseen. Sisälle päästyäni juoksen heti paperille tai matolle pisulle, kuka sitä nyt mukavuuksista luopuisi ja kylmään pihaan pissisi.

Olen kova poika syömään kaikenlaisia puruluita ja niitä kannan mielelläni ympäri kämppää. Taavi taitaa olla kateellinen minun herkuistani kun niin kovasti niitä yrittää minulta ottaa pois. En kyllä anna periksi, vaan juoksen karkuun. En myöskään hevillä anna suussani olevaa lelua Taaville, mutta jos Taavi murahtaa luovutan lelun mukisematta. Olen kyllä sitä mieltä, että Taavi saisi etsiä jonkun muun lelun, kuin sen suussani olevan.

Pahojanikin olen jo kerennyt tekemään. Olen pureskellut mamin kengistä narun poikki, mami ei kyllä moisesta avuliaisuudesta ilahtunut, vaan nosti kengät ylemmäs, pois naskaleideni tavoittamattomiin. Olin tästä hieman tyrmistynyt ja päätin jättää narujen availun tästedes mamille.

22.3.-23.3.2008
Eilen tapahtui jotain vallan kummallista. Nukuin kaikessa rauhassa veljeni Topin ja äitini Klaaran kanssa pentuaitauksessa, kun minut nostettiin kuljetuskassiin. Olin aivan hämilläni ja aloin harmissani itkemään, kun minut näin oli vallan kaapattu.

Matkaa uuteen kotiin oli 600km, jotka mami oli päättänyt matkata junalla ja autolla. Junamatka sujui varsin hyvin. Nukuin melkein koko ajan, mutta kerkesin jo saamaan muutaman ihailijan. Mukava lipuntarkastaja oli komeudestani varsin vakuuttunut ja rapsutteli minua leuan alta. Myös pieni poikalapsi ihmetteli minua ja sai minut kirkkaalla kiljunnallaan ryhtymään haukkumaan. Emäntääni lähinnä nauratti minun komea haukuntani, vaikka omasta mielestäni olin varsin vakuuttava. Automatka kotiin sujui myös varsin mallikkaasti ja heräsin vasta kotona.

Kotona minua odotti Taavi, joka oli heti sitä mieltä, että minut pitää pistää ojennukseen. Leikkiäkin se yritti, mutta minua lähinnä pelotti, joten tyydyin juoksemaan mamin jaloissa. Yöksi minut oli tarkoitus laittaa pentuaitaukseen, jotta Taavi antaisi minun olla rauhassa. Päätin kuitenkin heti, että minähän en tällaisessa laatikossa nuku ja sain aikaan kamalan itku- ja ulvontakohtauksen. Hetken metelöityäni mami sitten tulikin ja otti minut makuuhuoneen lattialle petiini nukkumaan. Sänkyyn olisin kyllä mieluummin kiivennyt yöpuulle, mutta mami oli sitä mieltä, ettei se tule kysymykseen.

Tänään olen ollut varsin rohkea pikkumies. Olen käynyt jo pihalla haistelemassa ja maistelemassa kaikenlaista, lisäksi olen tutustunut uuteen kotiympäristööni maistelemalla kaikenlaista, kuten kenkiä ja kynnyksiä ja killumalla mamin välikalsareissa. Kummaa, kun mami ei lainkaan näytä siitä pitävän vaan hokee jotain kummallista ei-sanaa. No sepä ei minun menoani estä, vaan jatkan kohta samaa hommaa vieläkin tarmokkaammin, sillä oma tahto minulta kyllä löytyy.

Kirjoittanut:
Timi

sivun alkuun

Lajiesittelyt:

Terveys:

Yhteistyössä:
Koirasuomi.fi
Rotukoirat.fi

Kirjoja aiheeseen liittyen:
Pennun kasvatus
Koiranpentu
Pentu tulee taloon
Koi-ran-pen-nut
Koiranpentu oppii
Pentulaatikosta parhaaksi kaveriksi
Minun koirakirjani

Sivustolla esiintyvien kuvien ja muun materiaalin luvaton käyttö ehdottomasti kielletty!