Pelastuskoiratoiminta

Yleistä pelastuskoiratoiminnasta
James pelastuskoiratoiminnassa

Yleistä pelastuskoiratoiminnasta:

Suomen pelastuskoiraliitto ry (SPeKL) on humanitaarisella pohjalla toimiva alueellisten pelastuskoirayhdistysten kattojärjestö. Liiton päätoimintaperiaatteita ovat vapaaehtoisuus ja suuntautuminen todelliseen työskentelyyn. Rauniokoirakoulutus tähtää koirien sijoittamiseen kuntien väestönsuojelu-organisaatioon poikkeusolojen varalle. Maastoetsintäkoulutuksen pääasiallinen tavoite on koirien ja ohjaajien toiminta erillisissä hälytysryhmissä, jotka toimivat viranomaisten apuna etsittäessä kadonneita henkilöitä yhdessä muiden Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) organisaatioiden kanssa. Jäsenyhdistykset järjestävät tavoitteellista, säännöllistä koulutusta raunioradoilla ja erilaisissa maastoissa. Lisäksi järjestetään yhteistoimintaharjoituksia muiden pelastusalan toimijoiden kanssa, sekä leirejä ja erilaisia koulutustilaisuuksia. Pelastuskoiria harjoitetaan erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, jotta ne oppivat toimimaan kaikenlaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa. Toimintaan soveltuvat monenlaiset koirat rodusta riippumatta. Pelastuskoiralta kuitenkin vaaditaan, että se on terve ja hyvähermoinen ja rakenteeltaan sellainen, että se pystyy liikkumaan raunioilla ja vaikeahkossa maastossa. Koulutuksen edistymistä seurataan pelastuskoirakokeilla. Kokeiden tarkoituksena on todeta koirakon (koira ja ohjaaja) kyky toimia erilaisissa olosuhteissa. (lähde:www.pelastuskoiraliitto.fi)

Jokainen koira on erilainen ja oppii etsinnän ja ilmaisun eri lailla. Ohjaajan on siis tärkeää miettiä ja suunnitella jokainen harjoituskerta etukäteen, sillä hän tuntee koiran parhaiten ja tietää miten kehittää koiraa. Koiran ohjaajan tulee myös osata tehdä etsintäsuunnitelma, sekä tuntea suunnistuksen ja ensiavun perusteet, sillä ne ovat olennaisia oikeaa tilannetta ajatellen, jossa saattaa olla kyse minuuteista.

James pelastuskoiratoiminnassa:

Oma koirani James on perhoskoiran ja shetlanninlammaskoiran risteytys, joka kuitenkin muistuttaa huomattavasti enemmän perhoskoiraa. Ennen kuin aloitin pelastuskoiratoiminnan, epäilin Jameksen kykyä liikkua erilaisissa maastoissa sen pienen koon vuoksi. Päätin kuitenkin yrittää ja aloin ottaa osaa paikkakunnallani toimivan yhdistyksen viikottaisiin harjoituksiin. Alku oli tietysti hankalaa, mutta pikkuhiljaa James alkoi ymmärtää toiminnan idean ja yhdistämään haukkumisen löytyneeseen maalihenkilöön, ja siten ilmoittamaan tämän sijainnin. Oli ilo huomata miten koirani nautti harjoituksista, ja se miten se tiesi aina, mitä sen tuli tehdä. Mielestäni James on toiminut kokoisekseen hyvin suurimmassa osassa harjoituksista, mutta toki huonoja päiviä ja epäonnistumisia on sisältynyt aikaamme tässä toiminnassa. James yrittää aina parhaansa, mutta jos maasto on todella vaikeaa, mikä tarkoittaa esimerkiksi pitkää aluskasvillisuutta, paljon kaatuneita puita tai suurta lumihankea, on sen toimintakapasiteetti luonnollisesti pienempi. Konkreettisten esteiden lisäksi hajut eivät kyseisissä esimerkkitapauksissa yllä samalla tavalla Jameksen kokoisen koiran kuonoon, kuin isompien lajitovereidensa. Mutta jos maasto on hivenen helpompaa, näkyy se vastaavasti parempana kapasiteettina. Parhaimmillaan James on rakennuksissa ja teollisuusalueilla, joissa sen koosta on enemmänkin hyötyä kuin haittaa. Näistä tilanteista James myös nauttii eniten sillä se pääsee pienimpiinkin koloihin ja kykenee siten toimimaan hyvin vapaasti.

Olen yllä kertonut kokemuksistani haussa. Haku tarkoittaa, että koira ottaa hajun ilmasta ja seuraa sitä. Olenkin harjoitellut enemmän hakua, kuin jälkeä. Jäljessä koira ottaa haun maasta, eli seuraa löytämäänsä ihmisen jälkeä. Olen kuitenkin jonkun verran tehnyt myös jälkeä, joten joskus James käyttää molempia etsiessään, jos se esimerkiksi lähtee etsimään ilmavainulla, mutta löytää jäljen, se saattaa lähteä seuraamaan sitä.

Vaikka James ei ole vielä valmis pelastuskoira, olen oppinut todella paljon koirastani näinä vuosina, joina olen ollut toiminnassa mukana; mitkä ovat sen vahvuudet ja heikkoudet ja miten se reagoi ja toimii eri tilanteissa ja olosuhteissa. Kannustan myös pienempien koirien omistajia, erityisesti perhoskoirien omistajia rohkeasti tutustumaan alueellisten pelastuskoirayhdistysten toimintaan. Vain siten voi tietää, sopiiko toiminta juuri sinulle ja koirallesi. Enemmistö pelastuskoirista on isompaa rotua, mutta ei sitä kannata säikähtää, eikä välittää ennakkoluuloista. Usein ihmiset ihmettelevät, kun sanon, että olen Jameksen kanssa pelastuskoiratoiminnassa. Mielikuva perhoskoirasta metsässä tuulessa ja tuiskussa muodostaa monille mahdottoman yhtälön. Kuitenkin, paljon enemmän kuin koiran koko, ratkaisee motivaatio. Pelastuskoiratoiminta on vaativaa ja aikaa vievää niin ohjaajalle kuin koirallekin, eikä sen katsota olevan vain koiraharrastuslaji muiden joukossa vaan se tähtää yhteiskunnan virallisten tahojen avustamiseen pelastustehtävissä. Tuntien mittaiset harjoitukset säässä kuin säässä jokaisena vuodenaikana eivät välttämättä aina houkuttele. Aluksi toimintaan tuleekin tutustua ilman koiraa, mutta jos päätät jatkaa pelastuskoiratoimintaa, toivotan antoisia ja opettavaisia harjoituksia, oli koirasi sitten perhoskoira tai saksanpaimenkoira.

Kirjoittanut:
Ester Vuola

sivun alkuun

Lajiesittelyt:

Terveys:

Yhteistyössä:
Koirasuomi.fi
Rotukoirat.fi

Sivustolla esiintyvien kuvien ja muun materiaalin luvaton käyttö ehdottomasti kielletty!