Flyball

Yleistä Flyballista
Hanni Flyballissa

Yleistä Flyballista:

Flyball, kuten agilitykin, kehitettiin alunperin näytöslajiksi yleisön viihdykkeeksi. Kun se saavuttikin suurta suosiota, se virallistettiin. Laji on peräisin 70-luvulta, mutta Suomessa ensi kosketus flyballiin saatiin vasta vuonna 1992, kun Turussa pidettiin näytöskilpailu. Vuonna -99 pidettiin Finnish Flyball Associationin (Suomen Flyball liiton) perustamiskokous, mutta liiton rekisteröinti ja toiminta lakkautettiin jo 2000 -luvun lopulla.

Flyball on joukkuelaji, jossa kaksi joukkuetta kilpailee toisiaan vastaan. Kuhunkin joukkueeseen kuuluu neljä koirakkoa. Yleensä varalla on kaksi koirakkoa. Samaan joukkueeseen voi kuulua erikokoisia koiria. Tärkeä joukkueenjäsen on myöskin "laatikon lataaja", henkilö, joka lataa laatikon tennispallolla aina jokaista koiraa varten.

Kaksi identtistä rataa rakkennetaan rinnakkain. Kumpaankin rataan kuuluu neljä ylitettävää hyppyä, sekä laatikko, josta koira laukaisee pallon. Käytettävä hyppykorkeus määritellään joukkueen matalimman koiran säkäkorkeuden mukaan. Esteet laitetaan suoraan linjaan siten, että ensimmäisen esteen takana seistäessä on suora tie hyppyjen päässä odottavalle laatikolle. Ohjaaja ei vie koiraansa radan läpi, vaan lähettää tämän lähtöviivalta palloa noutamaan. Seuraava koira saa luvan lähteä, kun edellinen koira on palannut ohjaajansa tykö pallon kanssa.

Flyballia harrastavan koiran tulee olla hallinnassa ja se ei saa syöksyä viereistä rataa suorittavan koiran luokse.

Hanni Flyballissa:

Osallistuin Hannin kanssa flyball -harjoituksiin joskus 2000 -luvun alussa. Aikana, jolloin flyball oli vielä koiraseurojen harrastelistoilla. Innostuin tuosta lajista, koska tiesin Hannin tottelevaiseksi ja pallohulluksi.

Ensimmäisellä harjoituskerralla pääsimme jo harjoittelemaan pallolaatikon laukaisemista. Ihan heti ei laatikkoa ladattu palloilla, vaan nameilla. Laukaisu ei ollutkaan pienelle kevyelle perhoselle ihan simppeli juttu, sillä ainakin meidän kokeilemamme laatikko oli suhteellisen jäykkä ja Hanni sai melkeinpä nousta laukaisu alustan päälle seisomaan, jotta sai namit sinkoamaan ilmaan.

Toisella harjoituskerralla otin jo Hannin kanssa esteet mukaan. Olimme harrastaneet tuossa vaiheessa jo jonkin verran agilitya, joten pallon noutamisen yhdistämisen esteiden ylittämiseen ei tuottanut vaikeuksia. Toisen harjoituskerran jälkeen olisimme jo olleet kilpavalmiita.

Kurssimme kuitenkin keskeytettiin, sillä sinne ei yksinkertaisesti ilmaantunut tarpeeksi koiria edes yhden joukkueen muodostamiseen. Laji onkin aika tavalla jäissä täällä Suomessa, mutta ulkomailla se tuntuu niittävän suosiota. Googlettamalla sanalla flyball, löytyy paljon tietoa lajista.

Koin siis flyball -kokeilun Hannin kanssa varsin myönteiseksi. Fiksu perhonen oppii, kun joku opettaa. Pidemmän päälle laji on kuitenkin aika kuivakka, etenkin, jos ei ole mahdollisuutta kilpailla, mitä Suomessa ei siis ole. Muutenkin koko laji on Suomessa aika tavalla jäissä.

Kirjoittanut:
Sarianne Björklund

sivun alkuun

Lajiesittelyt:

Terveys:

Yhteistyössä:
Koirasuomi.fi
Rotukoirat.fi

Kirjoja aiheeseen liittyen:
Flyball

Sivustolla esiintyvien kuvien ja muun materiaalin luvaton käyttö ehdottomasti kielletty!